Spotify and the algorithmic control of desire

Abstract

Music streaming has become the dominant way of music consumption. The streaming platforms host catalogues of millions of individual tracks, yet only a fraction continues to gain the majority of the streams. The rise of algorithmic control contributes to what content is being recommended and what is left in obscurity. This study is motivated by concerns over how algorithmic curation can limit discovery and reinforce ineffective structural hierarchies. The study applies a philosophical approach, adapting a framework drawn from the Schizoanalysis of Gilles Deleuze and Félix Guattari, combined with contemporary scholars and studies on algorithmic control.

The objective of this thesis is to explore whether a schizoanalytic approach is an effective method for examining consumer behavior and power structures on digital platforms, and how Spotify’s recommendation algorithms influence its users’ listening behavior and musical preferences, and whether users’ expectations can guide the design of fairer structures. To explore users’ expectations, a qualitative study is conducted, and the empirical data is analysed thematically. The theoretical framework and empirical data together inform the analysis.

The study concludes that Spotify operates as an algorithmic assemblage that produces, organises, and governs user desire. Balancing the platform’s engagement logic with listeners’ demand for freedom requires rethinking the design of algorithms. A rhizomatic model that allows open-ended discovery paths and user-defined experiences could reduce mainstream bias and cultivate a more diverse ecosystem. Additionally, the study reveals that the philosophical framework is a viable and replicable method for examining complex systems – a method that can offer fresh new perspectives in future research of other complex systems.

Musiikin suoratoistosta on tullut dominoiva tapa kuluttaa musiikkia. Suoratoistoalustat tarjoavat miljoonia kappaleita, mutta vain pieni osa niistä kerää valtaosan kuuntelukerroista. Algoritmien yleistyminen vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä sisältöä suositellaan ja mikä jää näkymättömiin. Tutkimusta motivoi huoli siitä, että algoritminen kuratointi voi kaventaa löytämismahdollisuuksia ja vahvistaa tehottomia rakenteellisia hierarkioita. Tutkimus pohjautuu filosofiseen lähestymistapaan, jossa hyödynnetään Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin skitsoanalyysiin perustuvaa viitekehystä sekä ajankohtaisia algoritmien tutkimuksia.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko skitsoanalyyttinen lähestymistapa toimiva menetelmä kuluttajakäyttäytymisen ja digitaalisten alustojen valtarakenteiden tutkimisessa. Erityisesti tutkielma tutkii, miten Spotifyn suositusalgoritmit muokkaavat käyttäjien kuuntelutottumuksia ja musiikkimieltymyksiä sekä voivatko käyttäjien odotukset ohjata reilumpien rakenteiden suunnittelua. Käyttäjien odotuksia kartoitetaan laadullisella tutkimuksella, jonka empiirinen aineisto analysoidaan temaattisesti pohjautuen luotuun teoreettiseen viitekehykseen. Teoreettinen viitekehys ja empiiriset havainnot muodostavat analyysin perustan.

Tutkimus osoittaa, että Spotify toimii algoritmisena sommitelmana, joka tuottaa, järjestää ja ohjaa käyttäjien haluvirtoja. Alustan sitouttamislogiikan ja kuuntelijoiden vapauksien tasapainottaminen edellyttää algoritmien uudelleensuunnittelua. Rihmastomainen malli, joka mahdollistaa avoimemmat löytämispolut ja käyttäjälähtöisemmät kokemukset, voisi vähentää valtavirran aiheuttamaa vinoumaa ja luoda entistä monipuolisemman ekosysteemin. Lisäksi tutkimus osoittaa, että filosofinen skitsoanalyysiin pohjautuva viitekehys on käyttökelpoinen ja toistettavissa oleva menetelmä monimutkaisten järjestelmien tarkasteluun, tarjoten tuoreita näkökulmia tuleviin tutkimuksiin.