Metsien tarjoama hiilinielu pientaloasumisen hiilitaseen kompensoijana

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka tehokas ja realistinen keino metsänomistus voisi olla pientaloasumisen hiilipäästöjen kompensoinnissa. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti suomalaisten yleisimpien metsätyyppien hiilinielupotentiaaliin sekä tarkasteltiin mistä pientaloasumisen hiilipäästöt muodostuvat. Tarkoituksena oli muodostaa käsitys siitä, kuinka suuri metsäala tarvittaisiin kahden hengen asumisen vuosittaisten päästöjen kompensoimiseksi ja kuinka kannattavaa tällainen metsänomistaminen olisi.

Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin tieteellisiä artikkeleita ja raportteja metsien hiilinieluista ja asumisen päästöistä. Lisäksi tehtiin esimerkkilaskelma, jossa verrattiin metsän hiilinielukykyä asumisesta aiheutuviin päästöihin.

Kuusimetsä osoittautui tehokkaimmaksi hiilinieluksi, ja kivennäismaat tarjosivat paremmat edellytykset hiilen sidonnalle kuin turvemaat. Kahden henkilön joka vuotuisten asumisen päästöjen kompensoimiseksi tarvittaisiin vähintään yli hehtaarin laajuinen metsäalue. Kokonaisuudessaan metsänomistus voi olla hyödyllinen täydentävä keino pientaloasumisen hiilipäästöjen hallinnassa, mutta sen tehokas hyödyntäminen edellyttää pitkäjänteistä metsänhoitoa sekä päästöjen suoraa vähentämistä.

The aim of this study was to evaluate the effectiveness and feasibility of forest ownership in offsetting carbon emissions from detached housing. The research focused on the carbon sink potential of Finland's common forest types and examined the main sources of emissions in single-family housing. The goal was to determine the forest area needed to offset the annual emissions of two people and assess the viability of forest ownership as a compensation strategy.

A literature review was conducted, utilizing scientific articles on forest carbon sinks and housing emissions. A case calculation compared the carbon sequestration capacity of forests with emissions from residential living.

Spruce forests were found to be the most effective carbon sinks, and mineral soils provided better conditions for sequestration than peat soils. To offset the annual emissions of two people, at least one hectare of forest would be required. Overall, forest ownership can complement efforts to manage the carbon footprint of detached housing but requires long-term management and direct emission reductions.