Finnish companies’ CSR social aspects reporting prior to ESRS adoption

Abstract

This thesis focuses on examining the differences between voluntary CSR disclosure and the legitimacy gaps between it and the demands of society. While increase in voluntary CSR disclosure is generally seen as a good thing, data comparability, disclosure quality and actual reasons for voluntary CSR disclosure have been brought into question. Until 2024, companies had the ultimate say in the level of voluntary CSR disclosure. Companies could choose the reporting framework used, topics and level of topic disclosure and could even submit these reports without 3rd party verification. EFRAG published a set of legally binding sustainability reporting standards, ESRS, in 2023. The implementation of ESRS allows for an examination on how the demands of society and the voluntary disclosure of companies differ from each other. The ESRS standard is used for a proxy for a social contract between the society to identify legitimacy gaps and different levels of stakeholder influence.

The analysis was conducted using content analysis method, where companies CSR reports disclosures of social topics were assessed against the ESRS S standards. Reports in question were from 1 year prior to ESRS reporting becoming active (FY2023).

The result of the analysis was that companies voluntary CSR disclosure did not meet the requirements of ESRS well in social aspects (1,31 weighted average score out of 3). The results indicate that there exists a legitimacy gap between societal demands and companies’ voluntary disclosure of CSR social topics. Companies voluntary CSR reporting best fulfilled the reporting demands of ESRS S2 – workers in value chains (1,74 average score out of 3) and worst fulfilled ESRS S3 – affected communities (0,63 average score). These results would indicate that value chain workers are seen as the most influential stakeholder group. However the results from ESRS S1 – Own workforce was brought down by a larger amount of required disclosure requirements than other ESRS S chapters, and several S1 topics not reported due to them being classified as legal compliance instead of voluntary CSR disclosure.

Tämä tutkielma keskittyy tutkimaan eroavaisuuksia yritysten vapaaehtoisen vastuullisuusraportoinnin ja yhteiskunnan vaatimusten välillä ilmeneviä legitimiteettikuiluja. Yritysten vapaaehtoisten vastuullisuusraporttien vertailtavuutta, raportoinnin tasoa ja yritysten perimäisiä syitä vapaaehtoiselle vastuullisuusraportoinnille on kyseenalaistettu. Ennen ensimmäistä ESRS raportointivuotta, yritykset saivat itse määrittää vastuullisuusraportointinsa tasoa. Yritykset saivat vapaasti valita, mitä raportointiviitekehystä he halusivat soveltaa, mitä aiheita he halusivat raportoida, raportoitujen aiheiden tiedon laatua, eikä raportteja ei ollut pakollista varmentaa ulkopuolisen toimijan toimesta. EFRAG julkisti vuonna 2023 laillisesti sitovan vastuullisuusraporotintistandardin, ESRS. ESRS standardien käyttöönotto antaa mahdollisuuden tutkia, miten yhteiskunnan vaatimukset raportoinnista, ja yritysten vapaaehtoinen raportointi eroavat toisistaan. ESRS Standardeja käytetään tässä tutkielmassa yritysten ja yhteiskunnan välisen sosiaalisen sopimuksen edustajana.

Tutkielman analyysi suoritettiin sisältöanalyysinä. Yritysten vapaaehtoisten vastuullisuusraporttien sosiaalisten aiheiden raportointia vuodelta 2023 verrattiin ESRS S standardien vaatimuksiin.

Tutkielman tulosten perustella yritysten vapaaehtoinen vastuullisuusraportointi sosiaalisista aiheista ei täytä ESRS vaatimuksia (1,31 painotettu keskiarvo asteikolla 0-3). Tulosten perusteella yritysten vapaaehtoisen raportoinnin ja yhteiskunnan vaatimusten välillä ilmenee legitimiteettikuilu(ja). Tulosten perusteella yritysten arvoketjun työntekijät olisivat vaikutusvaltaisin (1,74 keskiarvo) ja vaikutuksen kohteena olevat yhteisöt olisivat heikoiten edustetuin sidosryhmä (0,63 keskiarvo). Tuloksissa on kuitenkin huomioitava, että S1 – omat työntekijät tulos oli alhaisempi johtuen vaadittujen tiedonantovaatimusten suuresta määrästä muihin standardin osiin verrattuna ja siitä, että useat aihepiirit omaan henkilöstöön liittyen oli jätetty raportoimatta kokonaan. Syy tähän ei ole, että yritykset eivät täyttäisi näitä, vaan se, että nämä aihepiirit kuuluvat lakien noudattamiseen, eivätkä täten ole vapaaehtoisen vastuullisuusraportoinnin piirissä.