Lähihoitajien digitaalisen osaamisen kehittäminen eläkeaikaisen työssä jatkamisen tukena
Mäkinen, Heli (2025)
Pro gradu -tutkielma
2025
School of Business and Management, Kauppatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061770756
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061770756
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten digitaalisen osaamisen kehittämisellä ja ylläpitämisellä tuetaan lähihoitajien (LH) työuran jatkamista yli vanhuuseläkeiän. Tutkielma on ajankohtainen, koska sote-alalla on pula lähihoitajista ja työvoimapulan on ennustettu vain kasvavan. Työvoimatarpeessa työssä jatkamisesta yli vanhuuseläkeiän on tullut entistä tärkeämpää. Eläkeaikainen työskentely onkin lisääntynyt merkittävästi hoitoalalla. Digitaalista osaamista tarvitaan työssä entistä enemmän hoitoalan digitalisoituessa. Iäkkäiden kokemat teknologiset haasteet voivat kuitenkin työntää heitä pois työelämästä, jos digitaalista osaamista ei kehitetä ja tueta riittävällä tavalla.
Teoreettinen viitekehys koostuu eläkeaikaisesta työssä jatkamisen ja osaamisen kehittämisen yhteydestä sekä digitalisaatiosta ja digitaalisen osaamisen kehittämisestä, joita tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna Keski-Suomen hyvinvointialueella ikääntyvien asumispalveluissa ja kotihoidossa, joissa haastateltiin yli 62-vuotiaita LH:ia ja työnantajan edustajia. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoja.
Tutkimuksessa selvisi, että ammatillisen osaamisen hyödyntäminen on tärkeä työssä jatkamiseen kannustava tekijä. Työn kokonaisvaltainen tekeminen edellyttää vähintään digitaalista perusosaamista, jossa erityisesti kirjaaminen potilastietojärjestelmään on olennaista. Työssä tarvitaan myös yleistä- ja järjestelmätietoteknistä sekä viestintäosaamista. Henkilön motivaatiolla ja aktiivisuudella oli ratkaiseva merkitys digiasioiden oppimisessa ja ajantasalla pysymisessä. Iäkkäiden digiosaamista tukee yksilölliset tarpeet huomioiva koulutus ja harjoittelu, johon olisi aikaa ja mahdollista keskittyä. Erityisesti itsenäinen harjoittelu ja vieriopetus koettiin tehokkaiksi keinoiksi. LH:ien digiosaamistarpeiden rajaaminen ja työyhteisön antama tuki auttoivat iäkkäitä merkittävästi digitaalisessa kehityksessä mukana pysymisessä. Tutkimus antaa organisaatioille tietoa keinoista, joilla voidaan tukea iäkkäiden LH:ien digiosaamista. The aim of this study was to examine how the development and maintenance of digital competence support practical nurses (PNs) in continuing their careers beyond the statutory retirement age. This research is highly relevant, as the healthcare and social services sector is experiencing a shortage of PNs, with workforce shortages projected to increase further. Given this labor demand, continuing work beyond the retirement age has become more important and the post-retirement employment has risen in the healthcare sector. The growing digitalization of healthcare necessitates an increasing level of digital competence in professional practice. However, technological challenges experienced by older employees may push them out of the workforce if digital skills are not adequately developed and supported.
The theoretical framework of the study consists of the relationship between post-retirement employment and skills development, as well as digitalization and digital competence development, examined within the context of healthcare and social services. The empirical study was conducted as a qualitative thematic interview, in which PNs over the age of 62 working in elderly care services and representatives of employers were interviewed. The data were analyzed using a theory-driven content analysis approach.
The findings indicate that utilizing professional expertise is a significant factor in encouraging continued employment. Performing work comprehensively requires at least basic digital competence, with documentation in patient information systems being particularly essential. Additionally, professional practice demands general information technology skills, system-specific knowledge, and communication skills. Personal motivation and proactivity play a decisive role in acquiring digital skills and staying up to date with technological developments. Supporting digital competence among older employees is most effective when training and practice address individual needs and provide sufficient time and focus. Particularly, hands-on training and peer mentoring were perceived as effective methods. Limiting the scope of digital requirements and ensuring community-based support significantly helped older practical nurses keep up with digital advancements. The study provides organizations with insights into strategies for supporting the digital competence of aging practical nurses.
Teoreettinen viitekehys koostuu eläkeaikaisesta työssä jatkamisen ja osaamisen kehittämisen yhteydestä sekä digitalisaatiosta ja digitaalisen osaamisen kehittämisestä, joita tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna Keski-Suomen hyvinvointialueella ikääntyvien asumispalveluissa ja kotihoidossa, joissa haastateltiin yli 62-vuotiaita LH:ia ja työnantajan edustajia. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoja.
Tutkimuksessa selvisi, että ammatillisen osaamisen hyödyntäminen on tärkeä työssä jatkamiseen kannustava tekijä. Työn kokonaisvaltainen tekeminen edellyttää vähintään digitaalista perusosaamista, jossa erityisesti kirjaaminen potilastietojärjestelmään on olennaista. Työssä tarvitaan myös yleistä- ja järjestelmätietoteknistä sekä viestintäosaamista. Henkilön motivaatiolla ja aktiivisuudella oli ratkaiseva merkitys digiasioiden oppimisessa ja ajantasalla pysymisessä. Iäkkäiden digiosaamista tukee yksilölliset tarpeet huomioiva koulutus ja harjoittelu, johon olisi aikaa ja mahdollista keskittyä. Erityisesti itsenäinen harjoittelu ja vieriopetus koettiin tehokkaiksi keinoiksi. LH:ien digiosaamistarpeiden rajaaminen ja työyhteisön antama tuki auttoivat iäkkäitä merkittävästi digitaalisessa kehityksessä mukana pysymisessä. Tutkimus antaa organisaatioille tietoa keinoista, joilla voidaan tukea iäkkäiden LH:ien digiosaamista.
The theoretical framework of the study consists of the relationship between post-retirement employment and skills development, as well as digitalization and digital competence development, examined within the context of healthcare and social services. The empirical study was conducted as a qualitative thematic interview, in which PNs over the age of 62 working in elderly care services and representatives of employers were interviewed. The data were analyzed using a theory-driven content analysis approach.
The findings indicate that utilizing professional expertise is a significant factor in encouraging continued employment. Performing work comprehensively requires at least basic digital competence, with documentation in patient information systems being particularly essential. Additionally, professional practice demands general information technology skills, system-specific knowledge, and communication skills. Personal motivation and proactivity play a decisive role in acquiring digital skills and staying up to date with technological developments. Supporting digital competence among older employees is most effective when training and practice address individual needs and provide sufficient time and focus. Particularly, hands-on training and peer mentoring were perceived as effective methods. Limiting the scope of digital requirements and ensuring community-based support significantly helped older practical nurses keep up with digital advancements. The study provides organizations with insights into strategies for supporting the digital competence of aging practical nurses.