Sector-specific and material considerations in sustainability reporting : a comparative study of ESRS and VSME standards
Himanen, Satu (2025)
Diplomityö
2025
School of Energy Systems, Ympäristötekniikka
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062574000
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062574000
Tiivistelmä
This study examined the effectiveness of the VSME and ESRS reporting standards from the perspective of material sustainability themes and their specific characteristics. The research data was collected through interviews and surveys conducted with sustainability reporting experts. The data was analyzed using qualitative content analysis.
Based on the results, VSME was perceived as a lightweight and flexible sustainability reporting framework suitable for SMEs. However, its main challenges were inadequate guidance, the potential omission of relevant stakeholders, and limited analysis of value chains. VSME reporting was found to be superficial, and data collection and third-party verification of its reliability proved difficult. Sector-specific characteristics were not systematically addressed, and the lack of a structured materiality assessment led to concerns about the comparability and reliability of reports.
According to the findings, the strengths of the ESRS standard were its structural clarity, broad stakeholder engagement, and comprehensive materiality assessment, which VSME lacked. It was better equipped to capture sector-specific issues but was viewed as complex and resource-intensive, particularly for smaller organizations. Respondents hoped for more
depth, mandatory materiality assessment, and guidance in the VSME standard. For the ESRS standard, practical application examples and greater clarity in addressing specific characteristics were desired. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin VSME- ja ESRS-raportointistandardien toimivuutta olennaisten vastuullisuusteemojen ja niiden erityispiirteiden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla ja tekemällä kyselyitä vastuullisuusraportoinnin asiantuntijoille. Aineiston analyysi tehtiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten perusteella VSME koetiin pk-yrityksille soveltuvaksi kevyeksi ja joustavaksi vastuullisuusraportointikehikoksi, mutta sen suurimpina haasteina olivat puutteellinen ohjeistus, oleellisten sidosryhmien poisjäännin mahdollisuus ja arvoketjujen vähäinen tarkastelu. VSME-standardin raportointi jäi osin pintapuoliseksi, tiedon kerääminen ja sen luotettavuuden varmentaminen kolmannen osapuolen toimesta osoittautui haastavaksi. Toimialakohtaisia erityispiirteitä ei huomioitu systemaattisesti, ja materiaalisuuden arvioinnin rakenteen puuttuminen herätti huolta raporttien vertailtavuudesta ja luotettavuudesta.
Tutkimustulosten perusteella ESRS-standardin vahvuuksia olivat sen rakenteellinen selkeys, sidosryhmien laaja osallistaminen ja kattava materiaalisuuden arviointi, jota VSME:ssä ei ollut. Se huomioi myös toimialakohtaisia kysymyksiä paremmin, mutta sen koettiin olevan monimutkainen ja resursseja vaativa erityisesti pienemmille organisaatioille. VSME-standardiin toivottiin lisää syvyyttä, materiaalisuuden arvioinnin pakollisuutta, ja ohjeistusta. ESRS-standardiin toivottiin käytännön erityispiirteiden soveltamisen esimerkkejä ja selkeyttä.
Based on the results, VSME was perceived as a lightweight and flexible sustainability reporting framework suitable for SMEs. However, its main challenges were inadequate guidance, the potential omission of relevant stakeholders, and limited analysis of value chains. VSME reporting was found to be superficial, and data collection and third-party verification of its reliability proved difficult. Sector-specific characteristics were not systematically addressed, and the lack of a structured materiality assessment led to concerns about the comparability and reliability of reports.
According to the findings, the strengths of the ESRS standard were its structural clarity, broad stakeholder engagement, and comprehensive materiality assessment, which VSME lacked. It was better equipped to capture sector-specific issues but was viewed as complex and resource-intensive, particularly for smaller organizations. Respondents hoped for more
depth, mandatory materiality assessment, and guidance in the VSME standard. For the ESRS standard, practical application examples and greater clarity in addressing specific characteristics were desired.
Tutkimustulosten perusteella VSME koetiin pk-yrityksille soveltuvaksi kevyeksi ja joustavaksi vastuullisuusraportointikehikoksi, mutta sen suurimpina haasteina olivat puutteellinen ohjeistus, oleellisten sidosryhmien poisjäännin mahdollisuus ja arvoketjujen vähäinen tarkastelu. VSME-standardin raportointi jäi osin pintapuoliseksi, tiedon kerääminen ja sen luotettavuuden varmentaminen kolmannen osapuolen toimesta osoittautui haastavaksi. Toimialakohtaisia erityispiirteitä ei huomioitu systemaattisesti, ja materiaalisuuden arvioinnin rakenteen puuttuminen herätti huolta raporttien vertailtavuudesta ja luotettavuudesta.
Tutkimustulosten perusteella ESRS-standardin vahvuuksia olivat sen rakenteellinen selkeys, sidosryhmien laaja osallistaminen ja kattava materiaalisuuden arviointi, jota VSME:ssä ei ollut. Se huomioi myös toimialakohtaisia kysymyksiä paremmin, mutta sen koettiin olevan monimutkainen ja resursseja vaativa erityisesti pienemmille organisaatioille. VSME-standardiin toivottiin lisää syvyyttä, materiaalisuuden arvioinnin pakollisuutta, ja ohjeistusta. ESRS-standardiin toivottiin käytännön erityispiirteiden soveltamisen esimerkkejä ja selkeyttä.