Aikadiversifikaatio ja sijoitushorisontit : pienentääkö pidempi sijoitusaika riskiä?

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka pidempi sijoitusaika vaikuttaa sijoitusriskiin ja terminaalivarallisuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan aikadiversifikaation vaikutuksia kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkielman empiirisessä analyysissä hyödynnetään historiallista S&P 500-dataa vuosilta 1871–2024. Riskejä ja loppuvarallisuutta arvioitiin keskihajonnan, tappion todennäköisyyden, alituottoriskin ja HVaR-mittarin avulla.

Empiiriset tutkimustulokset osoittavat, että annualisoitu keskihajonta pienenee pitkällä aikavälillä. Tämä tukee aikadiversifikaation perinteistä näkemystä volatiliteetin pienenemisestä pitkällä aikavälillä. Toisaalta tulokset osoittavat, että kumulatiivinen keskihajonta kasvaa pidemmällä aikavälillä, mikä viittaa suurempaan terminaalivarallisuuden vaihteluun. Tappion todennäköisyys laskee nollaan 30 ja 50 vuoden horisonteilla, mikä korostaa osakkeiden pitkän aikavälin tuottopotentiaalia. Maltillisen 5 % osakkeiden tuottotavoitteen alituottoriski pienenee, mutta 8 % tavoitteen alittaminen pysyy korkealla ja kasvaa hieman 60 %:iin 50 vuodessa. HVaR-mittari osoittaa tappioriskin vähenemisen ja terminaalivarallisuuden jakaumat vinoutuvat positiivisesti. Positiivinen vinouma viittaa suurien voittojen mahdollisuuksiin.

Tulokset osoittavat, että aikadiversifikaation tehokkuus riippuu riskimittarista ja tutkimuksen tavoitteista. Tutkielman empiirisen analyysin merkittävimpänä rajoituksena on S&P 500-datan käyttö, mikä rajaa tutkimuksen ulkopuolelle aikadiversifikaation vaikutukset esimerkiksi muihin markkinoihin. Siksi aikadiversifikaatio edellyttää laajempaa kansainvälistä tutkimusta, jotta sen todellinen vaikutus osakesijoituksiin voidaan varmistaa.

This bachelor’s thesis explores whether investment horizon reduces risk, focusing on terminal wealth. The thesis uses historical S&P 500 data from 1871 to 2024. The study combines a literature review, which highlights the controversial nature of time diversification in financial research. Another part includes an empirical analysis. Risk is assessed through standard deviation, probability of loss, shortfall risk, and the HVaR.

The empirical findings show that annualized standard deviation decreases significantly over longer holding periods, supporting the time diversification hypothesis. However, cumulative standard deviation increases, indicating greater variability in terminal wealth. The probability of loss drops to zero at 30 and 50-year horizons, emphasizing the long-term return potential of stocks. The shortfall risk for a 5 % return target decreases, but for an 8 % target, it remains high and rises slightly to 60 % in 50 years. The HVaR metric reveals a reduced risk of loss, and terminal wealth distributions show positive skewness, suggesting potential for significant gains.

The results highlight that the effectiveness of time diversification depends on the risk measure and goals. Absolute loss risk decreases but return variability and shortfall risk may increase. A Limitation is the reliance on S&P 500 data, calling for further research.