Biodiversity impacts of ground-based industrial scale solar power plants in Finland

Abstract

This master's thesis examined the impacts of industrial-scale solar power projects on biodiversity using three real-life case studies. A carbon footprint was calculated for each project, covering all stages of the life cycle from construction to demolition and recycling. In addition, carbon sink losses due to tree felling were calculated for the projects. Finally, the ecological status of the areas was assessed using the habitat hectare method. The aim of the work was to identify the most significant environmental impacts of the life cycle of solar power plants.

Based on the results, most of the carbon dioxide emissions are generated in the manufacture of solar power plant components. Habitat type studies showed that locating solar power plants in areas that have already been modified by humans, such as former landfills, can significantly reduce biodiversity losses. It was also found that the biodiversity of areas can be improved, for example, by planting sun-lit habitats species in the vicinity of the power plants.

The use of the habitat hectare value proved to be a useful tool in assessing the ecological status of areas. In addition, the method could be further refined so that it could be used to assess the need for compensation and compare biodiversity impacts between different projects. The work provides a methodological basis for a comprehensive assessment of the environmental impacts of solar power projects and for promoting sustainable investment.

Tässä diplomityössä tarkasteltiin teollisen kokoluokan aurinkovoimalahankkeiden vaikutuksia biodiversiteettiin kolmen todellisen tapausesimerkin avulla. Kullekin kohteelle laskettiin hiilijalanjälki, joka sisälsi kaikki elinkaaren vaiheet rakentamisesta purkuvaiheeseen ja kierrätykseen asti. Lisäksi puustonhakkuista aiheutuvat hiilinielujen menetykset laskettiin hankkeille. Lopuksi arvioitiin alueiden ekologinen tila habitaattihehtaari-menetelmällä. Työn tavoitteena oli tunnistaa aurinkovoimaloiden elinkaaren merkittävimmät ympäristövaikutusten aiheuttajat.

Tulosten perusteella suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy aurinkovoimaloiden komponenttien valmistuksessa. Luontotyyppiselvitykset osoittivat, että aurinkovoimaloiden sijoittaminen jo ennestään ihmisen muokkaamille alueille, esimerkiksi entisille kaatopaikoille, voi merkittävästi vähentää biodiversiteettihaittoja. Lisäksi havaittiin, että alueiden monimuotoisuutta voidaan parantaa esimerkiksi istuttamalla paahdelajeille soveltuvaa kasvillisuutta voimaloiden yhteyteen.

Habitaattihehtaari-arvon käyttö osoittautui hyödylliseksi työkaluksi alueiden ekologisen tilan arvioinnissa. Lisäksi menetelmää voisi jatkojalostaa, jolloin sitä voisi hyödyntää kompensaation tarpeen arvioinnissa ja biodiversiteettivaikutusten vertailemisessa eri hankkeiden välillä. Työ tarjoaa menetelmällisen pohjan aurinkovoimahankkeiden ympäristövaikutusten kokonaisvaltaiselle arvioinnille ja kestävän sijoittamisen edistämiselle.