Emission accounting model for content distribution environment

Abstract

Digitalization has significantly reshaped media consumption habits over the past decade, while simultaneously advancing the technological infrastructure of the content distribution channels. At the same time, the growing interest in assessing the environmental impact of organizational activities has increased the demand for accurate and transparent methods for evaluating the carbon footprint of media distribution systems.

This study was conducted in collaboration with a case organization and applies a constructive research methodology. The research process included a comprehensive literature review to establish a strong theoretical foundation around greenhouse gas accounting and content distribution technologies. Building on this foundation, the study developed new constructions to support the assessment of emissions in media distribution. The study explored how carbon emissions can be modeled across various distribution channels and examined how user behavior influences the energy consumption and emissions profile of OTT content consumption.

As an outcome, the study produced a framework for accounting the emissions of different content distribution channels as well as a calculator tool for estimating user-level consumption. The findings highlight the need for greater transparency and methodological consistency in emissions reporting in the field. The calculator tool also demonstrated that altering viewing device, video quality and network type parameters has a considerable influence on the associated emissions, and generally consumption in Finland results to a lower carbon footprint than around the Europe.

Digitalisaation myötä ihmisten median kulutustottumukset ovat muuttuneet merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana sekä yleinen teknologia liittyen eri sisällönjakelukanavien infrastruktuuriin kehittynyt. Samaan aikaan yleinen ympäristötietoisuus on kasvanut huomattavasti organisaatioiden keskuudessa, minkä myötä on myös noussut tarve entistä tarkemmille sekä läpinäkyvämmille menetelmille eri median jakelukanavien hiilijalanjäljen arvioimiseksi.

Tämä tutkimus toteutettiin yhteistyössä case-yrityksen kanssa, hyödyntäen konstruktiivista tutkimusotetta. Tutkimusprosessiin kuului kattava kirjallisuuskatsaus, jonka avulla kartoitettiin tietoa aikaisemmasta tutkimuksesta, sekä luotiin vahva teoreettinen perusta liittyen kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan sekä eri sisällönjakeluteknologioihin. Tämän pohjalta työssä kehitettiin uusia konstruktioita tukemaan median jakelusta aiheutuvien päästöjen arviointia. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuinka päästöjä voidaan mallintaa eri jakelukanavien osalta sekä miten käyttäjän katselutavat vaikuttavat internet-pohjaisen sisällön katselun energiankulutukseen sekä lopullisiin päästöihin.

Tutkimuksen tuloksena laadittiin laskentamalli eri sisällönjakelukanavien päästöjen arvioimiseksi sekä kehitettiin laskurityökalu yksittäisen käyttäjän kulutuksen arviointiin. Tuloksissa nousi esiin tarve lisätä läpinäkyvyyttä sekä yhdenmukaisia menetelmiä päästölukujen raportointiin liittyen. Laskurin avulla havaittiin, että katselulaite, videon laatu ja käytetty verkkoyhteys vaikuttavat merkittävästi päästöihin käyttäjän näkökulmasta. Lisäksi todettiin, että Suomessa tapahtuva kulutus johtaa keskimäärin huomattavasti matalampiin päästöihin verrattuna tuloksiin muualla Euroopassa.