Proaktiiviseen tiimiresilienssiin vaikuttavat tekijät
Muhonen, Taija-Maria (2025)
Pro gradu -tutkielma
2025
School of Business and Management, Kauppatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115503
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115503
Tiivistelmä
Resilienssin on havaittu tukevan organisaatioiden sekä tiimien toimintaa ja menestymistä. Tiimiresilienssiä on kuitenkin tutkittu vähemmän ja tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa erityisesti proaktiivisesta tiimiresilienssistä sekä sen kehittämisestä. Tutkimuksen viitekehys muodostui Conservation of Resources ja Broaden & Build -teorioista, ja tutkimuksen teoriaosuudessa tarkasteltiin proaktiivista tiimiresilienssiä sekä sen kehittämistä kognitiivisten, sosiaalisten ja affektiivisten resurssien avulla sekä ympäristötekijöiden avulla.
Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja tutkimuskohteena oli kunnallisia päiväkoteja viiden kunnan alueella. Aineisto muodostui 68 vastaajasta, jotka edustivat eri ammattiryhmiä. Tiimiresilienssiä mitattiin LUT-yliopistossa työstetyllä mittarilla, joka on tarkoitettu proaktiivisen tiimiresilienssiin mittaamiseen. Analyyseissä tutkittiin miten tiimiresilienssiin vaikuttaa tiimin refleksiivisyys, tiimin korkealaatuiset suhteet, tiimin kollektiiviset positiiviset tunteet sekä vastaajien koetun organisaation tuki. Näytteen vastaajat arvioivat tiimiresilienssin hyvin korkeaksi, ja taustamuuttujien analyyseissä havaittiin, että tiimiresilienssi voi mahdollisesti vaihdella työsuhteen keston sekä ammattiryhmän perusteella.
Muuttujien välisiä suoria yhteyksiä tutkittiin korrelaatioanalyysien ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tiimin refleksiivisyyden ja korkealaatuisten suhteiden havaittiin vahvistavan eniten tiimiresilienssiä. Myös koetulla organisaation tuella nähtiin pienehkö rooli tiimiresilienssin kehittymisessä. Kollektiivisilla positiivisilla tunteilla ei regressioanalyysin perusteella ollut merkitystä. Aineisto ei täyttänyt regressioanalyysin osalta kaikkia olettamuksia ja otanta oli suoritettu harkinnanvaraisesti, mutta tutkimuksen tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina proaktiivisen tiimiresilienssin kehittämisessä. Resilience has been suggested to support the success of organizations and teams. However, there are less studies on team resilience and the aim of this study was to increase knowledge specifically about proactive team resilience and its development. The theoretical framework was comprised of Conservation of Resources and Broaden & Build theories and the theory section of the study examines the nature of proactive team resilience and its development through different cognitive, social and affective resources as well as through environmental factors.
The empirical part of the study was conducted as a quantitative survey and data was gathered from municipal daycare centres in five municipalities. The data comprised of 68 respondents representing different professional groups. Proactive team resilience was measured using a scale that was developed in LUT University. Analysis was conducted to see if team resilience is affected by team reflexivity, high-quality relationships, collective positive emotions and perceived organizational support. Respondents rated their own team's team resilience very high, and the analysis of background information found evidence of possible differences in team resilience based on the duration of employment groups and the respondent’s professional group.
The relationships between variables were analysed with correlation and linear regression analysis. Team reflexivity and high-quality relationships were found to have the biggest role in the development of team resilience. Perceived organizational support was found to have a small role in developing team resilience. According to the regression model, team collective positive emotions didn’t have a role in developing team resilience. The data didn’t meet some of the assumptions for regression analysis and the data was gathered using discretionary sampling. However, the results of the study could be used as indicative for developing proactive team resilience.
Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja tutkimuskohteena oli kunnallisia päiväkoteja viiden kunnan alueella. Aineisto muodostui 68 vastaajasta, jotka edustivat eri ammattiryhmiä. Tiimiresilienssiä mitattiin LUT-yliopistossa työstetyllä mittarilla, joka on tarkoitettu proaktiivisen tiimiresilienssiin mittaamiseen. Analyyseissä tutkittiin miten tiimiresilienssiin vaikuttaa tiimin refleksiivisyys, tiimin korkealaatuiset suhteet, tiimin kollektiiviset positiiviset tunteet sekä vastaajien koetun organisaation tuki. Näytteen vastaajat arvioivat tiimiresilienssin hyvin korkeaksi, ja taustamuuttujien analyyseissä havaittiin, että tiimiresilienssi voi mahdollisesti vaihdella työsuhteen keston sekä ammattiryhmän perusteella.
Muuttujien välisiä suoria yhteyksiä tutkittiin korrelaatioanalyysien ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tiimin refleksiivisyyden ja korkealaatuisten suhteiden havaittiin vahvistavan eniten tiimiresilienssiä. Myös koetulla organisaation tuella nähtiin pienehkö rooli tiimiresilienssin kehittymisessä. Kollektiivisilla positiivisilla tunteilla ei regressioanalyysin perusteella ollut merkitystä. Aineisto ei täyttänyt regressioanalyysin osalta kaikkia olettamuksia ja otanta oli suoritettu harkinnanvaraisesti, mutta tutkimuksen tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina proaktiivisen tiimiresilienssin kehittämisessä.
The empirical part of the study was conducted as a quantitative survey and data was gathered from municipal daycare centres in five municipalities. The data comprised of 68 respondents representing different professional groups. Proactive team resilience was measured using a scale that was developed in LUT University. Analysis was conducted to see if team resilience is affected by team reflexivity, high-quality relationships, collective positive emotions and perceived organizational support. Respondents rated their own team's team resilience very high, and the analysis of background information found evidence of possible differences in team resilience based on the duration of employment groups and the respondent’s professional group.
The relationships between variables were analysed with correlation and linear regression analysis. Team reflexivity and high-quality relationships were found to have the biggest role in the development of team resilience. Perceived organizational support was found to have a small role in developing team resilience. According to the regression model, team collective positive emotions didn’t have a role in developing team resilience. The data didn’t meet some of the assumptions for regression analysis and the data was gathered using discretionary sampling. However, the results of the study could be used as indicative for developing proactive team resilience.