Kestävän kehityksen diskurssit ja kolonialismin perintö : tieto, subjektiivisuus ja valta 2000-luvulla : diskurssianalyysi vuoden 2016 Pariisin ilmastosopimuksesta ja Agenda 2030:stä

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee, millä tavoin 2000-luvun kestävän kehityksen diskurssit jäsentävät tietoa, subjektiivisuutta ja valtaa sekä millaista jatkuvuutta nämä jäsentämisen tavat tuottavat suhteessa kolonialismin historialliseen perintöön. Tutkimuksen teoreettisena ja analyysia ohjaavana viitekehyksenä toimii Arturo Escobarin (1995) kehitysdiskurssin kriittinen teoria, jossa kehitystä jäsennetään tiedon, subjektiivisuuden ja vallan akseleiden kautta. Aineistona käytetään vuonna 2016 voimaan astuneita Yhdistyneiden kansakuntien keskeisiä kestävyyspoliittisia asiakirjoja, Pariisin ilmastosopimusta ja Agenda 2030 -toimintaohjelmaa, joita analysoidaan teorialähtöisen diskurssianalyysin avulla.

Analyysi osoittaa, että kestävän kehityksen diskursseissa tieteellinen tieto asemoidaan ensisijaiseksi ja toimintaa ohjaavaksi perustaksi, kehittyville maille tuotetaan puutteellisuutta ja haavoittuvuutta korostavia identiteettejä ja kehittyneet maat asemoidaan johdonmukaisesti johtavaan ja ohjaavaan rooliin. Näin kestävän kehityksen diskurssit jäsentävät tietoa, toimijuutta ja valtaa tavalla, joka muistuttaa kehitysdiskurssin historiallista perintöä. Tutkimuksen keskeinen havainto on, ettei kolonialismin perintö ilmene kestävän kehityksen diskursseissa suorina tai eksplisiittisinä hierarkioina, vaan hienovaraisina diskursiivisina rakenteina, jotka muuntuvat ajallisesti mutta säilyttävät keskeiset toimintalogiikkansa. Näin kestävän kehityksen diskurssit voivat samanaikaisesti korostaa globaalia oikeudenmukaisuutta ja uusintaa historiallisesti rakentuneita valtasuhteita. Tulokset korostavat tarvetta tarkastella kriittisesti kestävyyspolitiikan kieltä 2000-luvulla ja sen tapoja määritellä tietoa, toimijuutta ja vastuuta globaalissa hallinnassa.