Regulatory conditions for circular public construction procurement : End-of-Waste, REACH, and secondary materials in the Finnish construction sector

Abstract

This study examines how European Union’s regulations End-of-Waste and REACH are reflected in circular public procurement in Finland’s construction sector. Additionally, this study analyses the barriers and enablers that influence the implementation of circular public procurement in relation to these regulations. This study adapts a circular procurement framework and conducts a theory driven qualitative content analysis of annual reports from three Finnish construction companies. The results indicate that End-of-Waste and REACH reflect indirectly through uncertainty, traceability issues, and careful corporate practices rather than direct references. Circularity’s integration to procurement practices and design is slowed down due to inconsistent documentation, unclear reuse criteria, and limited data on material flows. Enablers involve voluntary commitment, environmental design choices, supplier reporting requirements, and pilot projects that support organisational learning. The findings illustrate the central role of regulatory clarity and data quality as precondition for scaling circular public procurement.

Tämä tutkielma tarkastelee sitä, miten Euroopan Unionin sääntelyt kuten End-of-Waste ja REACH heijastuvat julkiseen kiertotaloushankintaan Suomen rakennusalalla. Lisäksi tämä tutkimus analysoi esteitä ja mahdollistajia, jotka vaikuttavat kiertotalouden mukaisten hankintojen toteutumiseen näiden sääntelyjen näkökulmasta. Tämä tutkimus hyödyntää viitekehystä kiertotalouden hankinnoista, ja tutkimus on toteutettu teoriaohjaavana laadullisena sisällönanalyysinä. Tulokset viittaavat siihen, että End-of-Waste ja REACH heijastuvat epäsuorasti epävarmuuden, jäljittämis- ongelmien ja varovaisen organisaatiokäyttäytymisen kautta eikä niinkään suorien viittausten kautta. Kiertotalouden integroiminen suunnittelu- ja hankintapäätöksiin on hidasta epäjohdonmukaisen dokumentoinnin, epäselvien uudelleenkäyttökriteerien ja materiaalivirtojen rajallisen informaation vuoksi. Edistäviin tekijöihin kuuluu vapaaehtoinen sitoutuminen, ympäristökriteerien huomioiminen suunnitteluvaiheessa, toimittajaraportointi ja pilotit, jotka tukevat organisaation oppimista. Nämä tulokset osoittavat, että sääntelyn selkeys ja tiedon laatu ovat keskeisessä roolissa kiertotaloushankintojen yleistymisessä.