Lääkinnällisten tarvikkeiden toimitusketjujen riskit ja resilienssin vahvistaminen huoltovarmuuden näkökulmasta
Mikkonen, Olli (2025)
Kandidaatintutkielma
Mikkonen, Olli
2025
School of Business and Management, Kauppatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601082320
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601082320
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät muodostavat keskeiset riskit lääkinnällisten tarvikkeiden toimitusketjuissa ja miten resilienssiä voidaan vahvistaa huoltovarmuuden näkökulmasta kriisitilanteissa. Aihe on ajankohtainen, sillä viime vuosien globaalit häiriöt ovat paljastaneet terveydenhuollon tarvikeketjujen rakenteellisen haavoittuvuuden ja vahvan riippuvuuden ulkomaisesta tuotannosta, logistiikasta ja keskittyneistä toimittajamarkkinoista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin neljän asiantuntijan haastatteluilla sekä täydentävällä dokumenttiaineistolla. Aineisto analysoitiin teema-analyysin ja Gioia-menetelmän avulla, ja tuloksia verrattiin aiempaan toimitusketju- ja huoltovarmuuskirjallisuuteen.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu toimitusketjujen resilienssin ja huoltovarmuuden ympärille, joita tarkastellaan toisiinsa kytkeytyvinä kokonaisuuksina. Viitekehystä täsmentävät riskienhallinnan ja jatkuvuudenhallinnan näkökulmat sekä toimijoiden välisen yhteistyön ja verkostojen rooli häiriöihin varautumisessa. Näiden käsitteiden avulla jäsennetään sekä toimitusketjujen haavoittuvuuksia että niitä mekanismeja, joilla toimintavarmuutta voidaan vahvistaa kriisitilanteissa.
Tulokset osoittavat, että toimitusketjujen keskeiset riskit liittyvät globaalin tuotannon keskittymiseen, logistiikan epävarmuuksiin, toimittajakonsentraatioon, puutteellisiin tietovirtoihin ja varautumisen institutionaalisiin epäselvyyksiin. Resilienssiä voidaan vahvistaa monilähteisillä toimittajaratkaisuilla, varautumisen kehittämisellä, varmuusvarastoinnilla, tiedolla johtamisella sekä toimijoiden välisellä koordinaatiolla. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousevat hankintakäytäntöjen uudistaminen, toimitusketjujen läpinäkyvyyden lisääminen sekä kansallisen ja eurooppalaisen tuotanto- ja varautumiskyvyn vahvistaminen. The purpose of this bachelor’s thesis is to examine the key risks in medical supply chains and how resilience can be strengthened from a national security of supply perspective in crisis situations. The topic is highly relevant, as recent global disruptions have revealed structural vulnerabilities in medical supply chains and their strong dependence on foreign manufacturing, global logistics, and concentrated supplier markets. The study was conducted as a qualitative study, utilizing four expert interviews and complementary documentary materials. The data were analyzed through thematic analysis combined with the Gioia methodology, and the findings were compared with existing literature on supply chains and security of supply.
The theoretical framework of the thesis is built around supply chain resilience and security of supply, which are examined as interconnected and mutually reinforcing concepts. The framework is further specified through perspectives from risk management and business continuity management, as well as the role of collaboration and inter-organizational networks in preparedness for disruptions. These concepts are used to structure both supply chain vulnerabilities and the mechanisms through which operational reliability can be strengthened in crisis situations.
The results show that the main risks in medical supply chains are linked to global production centralization, logistical fragility, supplier dependency, inadequate information flows, and unclear institutional roles in preparedness. Resilience can be strengthened through multi-sourcing strategies, improved preparedness practices, strategic stockpiling, effective information management, and coordinated collaboration between involved parties. Key development needs include revising procurement practices, increasing supply chain transparency, and strengthening national and European manufacturing and preparedness capacity.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu toimitusketjujen resilienssin ja huoltovarmuuden ympärille, joita tarkastellaan toisiinsa kytkeytyvinä kokonaisuuksina. Viitekehystä täsmentävät riskienhallinnan ja jatkuvuudenhallinnan näkökulmat sekä toimijoiden välisen yhteistyön ja verkostojen rooli häiriöihin varautumisessa. Näiden käsitteiden avulla jäsennetään sekä toimitusketjujen haavoittuvuuksia että niitä mekanismeja, joilla toimintavarmuutta voidaan vahvistaa kriisitilanteissa.
Tulokset osoittavat, että toimitusketjujen keskeiset riskit liittyvät globaalin tuotannon keskittymiseen, logistiikan epävarmuuksiin, toimittajakonsentraatioon, puutteellisiin tietovirtoihin ja varautumisen institutionaalisiin epäselvyyksiin. Resilienssiä voidaan vahvistaa monilähteisillä toimittajaratkaisuilla, varautumisen kehittämisellä, varmuusvarastoinnilla, tiedolla johtamisella sekä toimijoiden välisellä koordinaatiolla. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousevat hankintakäytäntöjen uudistaminen, toimitusketjujen läpinäkyvyyden lisääminen sekä kansallisen ja eurooppalaisen tuotanto- ja varautumiskyvyn vahvistaminen.
The theoretical framework of the thesis is built around supply chain resilience and security of supply, which are examined as interconnected and mutually reinforcing concepts. The framework is further specified through perspectives from risk management and business continuity management, as well as the role of collaboration and inter-organizational networks in preparedness for disruptions. These concepts are used to structure both supply chain vulnerabilities and the mechanisms through which operational reliability can be strengthened in crisis situations.
The results show that the main risks in medical supply chains are linked to global production centralization, logistical fragility, supplier dependency, inadequate information flows, and unclear institutional roles in preparedness. Resilience can be strengthened through multi-sourcing strategies, improved preparedness practices, strategic stockpiling, effective information management, and coordinated collaboration between involved parties. Key development needs include revising procurement practices, increasing supply chain transparency, and strengthening national and European manufacturing and preparedness capacity.
