The effects of European Union sustainability reporting directives on procurement process of steel of a small to medium-sized enterprise

Abstract

EU has taken a leading role in the process towards sustainability and has started to implement various sustainability reporting and other environmental directives for companies in its member states. EU has begun to require these companies to provide accurate sustainability reporting as a part of their balance sheets. This is a more familiar practice for larger companies, and with their greater resources, they have mostly managed to implement sustainability reporting without major impact on their business. This will be more challenging for companies that have just exceeded the small-medium-sized enterprise size category. In most companies, voluntary sustainability reporting before becoming subject to mandatory sustainability reporting could significantly facilitate this transition.

The effects of the directives discussed in this paper on European companies subject to them can be divided into short and long term. The short-term consequences are mostly negative. When a target company crosses the SME threshold, it finds itself in an unfortunate situation among other companies of the same size within the European Union, where it is large enough to be required to produce sustainability reporting, but weak in resources to implement it. This will cause a temporary loss of competitiveness, as well as possible bankruptcies within the European Union. In the long term, the effects are mostly positive, as reporting practices become more uniform and countries outside Europe also follow the example set by EU.

EU on ottanut johtavan roolin siirtymässä vastuullisempaan liiketoimintaan ja lähtenyt implementoimaan erilaisia vastuullisuusraportointi- ja muita ympäristödirektiivejä jäsenmaidensa yritysten toimintaan. EU on alkanut velvoittaa näiltä kohdeyrityksiltä tarkkaa vastuullisuusraportointia osana näiden tasetta. Isommille yrityksille tämä on tutumpi käytäntö, ja ne ovat suuremmilla resursseillaan onnistuneet useimmiten toteuttamaan vastuullisuusraportointia ilman suurempia vaikutuksia liiketoimintaansa. Haastavampaa tämä tulee tosin olemaan yrityksille, jotka ovat juuri ylittäneet pieni-keskisuuri-yrityksen kokoluokan. Tätä siirtymää kykenisi useimmissa yrityksissä merkittävästi helpottamaan vapaaehtoinen vastuullisuusraportointi ennen pakollisen vastuullisuusraportoinnin alaiseksi joutumista.

Työssä käsiteltyjen direktiivien vaikutukset niiden alaisissa eurooppalaisissa yrityksissä voidaan jakaa lyhyelle ja pitkälle aikavälille. Lyhyen aikavälin seuraamukset ovat suurimmilta osin negatiivisia. Kohdeyrityksen ylittäessä pieni-keskisuuri-yrityksen rajat, se joutuu muiden, kanssaan samansuuruisten EU:n sisäisten yritysten joukossa ikävään tilanteeseen, jossa se on riittävän suuri ollakseen velvoitettu tuottamaan vastuullisuusraportointia, mutta resursseiltaan heikko sitä toteuttamaan. Tämä tulee aiheuttamaan hetkellistä kilpailukyvyn heikentymistä, sekä mahdollisia konkursseja EU:n sisällä. Pitkällä aikavälillä taas ovat vaikutukset enimmäkseen positiivisia, raportointikäytänteiden yhtenäistyessä sekä Euroopan ulkopuolisten valtioidenkin seuratessa Euroopan unionin asettamaa esimerkkiä.