How to plan and execute a sustainable sport event
Haanpää, Iiro (2025)
Diplomityö
2025
School of Energy Systems, Ympäristötekniikka
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601227527
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601227527
Tiivistelmä
The purpose of this thesis was to examine how sustainability is planned and implemented in Finnish sports events from the perspective of event organizers. The study explores how sustainability is visible in practice, how ideals differ from real life and what challenges and compromises the organizers face. The empirical data is formed by eight interviews with organizers of small to large scale Finnish sports events and sports clubs.
The findings show that sustainability as seen by the interviewed organizers is primarily realized through small, practical and concrete actions particularly related to environmental sustainability, such as waste sorting, reducing materials, reusing event materials and encouraging participants to sustainable mobility. Only a few events employed formal certifications or bigger strategies. Instead, sustainability work was largely driven by common sense, personal motivation, available resources and stakeholder networks.
The results reveal a gap between sustainability ideals and practical realities. Although all organizers value sustainability, limited resources and budgets restrict the full implementation. Environmental sustainability was the most visible dimension and social and economic sides were reviewed briefly.
Due to the limited resources identified in the interview data, the study concludes that advancing sustainability in the context of Finnish sports events it requires continuity, supportive structures and accessible practical tools rather than heavy certification systems. The thesis provides actionable recommendations for municipalities, event organizers and sports federations. It also contributes the existing literature by showing the important role of small and mid-sized events in promoting sustainable event practices through growing actions. Tämän diplomityön tavoitteena oli tutkia, miten kestävyyttä suunnitellaan ja miten sitä toteutetaan suomalaisissa urheilutapahtumissa. Työ tarkastelee, miten kestävyys näkyy tutkituissa suomalaisissa urheilutapahtumissa käytännön tasolla sekä miten todellisuus ja ihanteet eroavat toisistaan. Työssä myös käydään läpi millaisia haasteita ja kompromisseja järjestäjät kohtaavat. Tutkimus perustuu kahdeksaan haastatteluun, jotka tehtiin erikokoisten suomalaisten urheilutapahtumien järjestäjien ja seurojen kanssa.
Tulokset osoittavat, että haastateltujen tapahtumajärjestäjien näkemysten mukaan kestävyys rakentuu ennen kaikkea pienistä, konkreettisista ja arjen tasolla toteutettavista ratkaisuista, jotka painottuvat ekologisuuteen, kuten jätehuoltoon, materiaalien vähentämiseen ja uudelleenkäyttöön. Osallistujien liikkumiseen pyritään myös vaikuttamaan ohjeistuksilla ja ohjaamisella. Varsinaisia sertifikaatteja tai laajoja strategisia ympäristöohjelmia käytettiin harvoissa tapahtumissa. Sen sijaan toiminta oli pitkälti kokemukseen, järkeen ja paikallisiin verkostoihin perustuvaa.
Tutkimus osoitti eron ihanteiden ja käytännön realiteettien välillä. Kaikki järjestäjät kokivat kestävyyden tärkeäksi, mutta sen edistäminen oli usein sidottu niukkoihin resursseihin. Ympäristö teemat korostuivat eniten. Sosiaalista ja taloudellista ulottuvuutta käytiin vain hieman läpi. Johtopäätöksenä työ osoittaa, että koska kestävyyttä toteutetaan pääosin epämuodollisesti, rajallisilla resursseilla ja ilman systemaattisia seurantamalleja, kestävyyden edistäminen suomalaisissa urheilutapahtumissa vaatii jatkuvuutta, tukea ja kevyitä käytännön työkaluja, jotka mahdollistavat kehittämisen ilman liian raskaita sertifiointeja. Työ tarjoaa käytännön suosituksia järjestäjille ja taustatoimijoille sekä täydentää aikaisempia tutkimuksia tuomalla pienten ja keskisuurten tapahtumien roolin kestävän urheilutapahtumakulttuurin rakentamisessa.
The findings show that sustainability as seen by the interviewed organizers is primarily realized through small, practical and concrete actions particularly related to environmental sustainability, such as waste sorting, reducing materials, reusing event materials and encouraging participants to sustainable mobility. Only a few events employed formal certifications or bigger strategies. Instead, sustainability work was largely driven by common sense, personal motivation, available resources and stakeholder networks.
The results reveal a gap between sustainability ideals and practical realities. Although all organizers value sustainability, limited resources and budgets restrict the full implementation. Environmental sustainability was the most visible dimension and social and economic sides were reviewed briefly.
Due to the limited resources identified in the interview data, the study concludes that advancing sustainability in the context of Finnish sports events it requires continuity, supportive structures and accessible practical tools rather than heavy certification systems. The thesis provides actionable recommendations for municipalities, event organizers and sports federations. It also contributes the existing literature by showing the important role of small and mid-sized events in promoting sustainable event practices through growing actions.
Tulokset osoittavat, että haastateltujen tapahtumajärjestäjien näkemysten mukaan kestävyys rakentuu ennen kaikkea pienistä, konkreettisista ja arjen tasolla toteutettavista ratkaisuista, jotka painottuvat ekologisuuteen, kuten jätehuoltoon, materiaalien vähentämiseen ja uudelleenkäyttöön. Osallistujien liikkumiseen pyritään myös vaikuttamaan ohjeistuksilla ja ohjaamisella. Varsinaisia sertifikaatteja tai laajoja strategisia ympäristöohjelmia käytettiin harvoissa tapahtumissa. Sen sijaan toiminta oli pitkälti kokemukseen, järkeen ja paikallisiin verkostoihin perustuvaa.
Tutkimus osoitti eron ihanteiden ja käytännön realiteettien välillä. Kaikki järjestäjät kokivat kestävyyden tärkeäksi, mutta sen edistäminen oli usein sidottu niukkoihin resursseihin. Ympäristö teemat korostuivat eniten. Sosiaalista ja taloudellista ulottuvuutta käytiin vain hieman läpi. Johtopäätöksenä työ osoittaa, että koska kestävyyttä toteutetaan pääosin epämuodollisesti, rajallisilla resursseilla ja ilman systemaattisia seurantamalleja, kestävyyden edistäminen suomalaisissa urheilutapahtumissa vaatii jatkuvuutta, tukea ja kevyitä käytännön työkaluja, jotka mahdollistavat kehittämisen ilman liian raskaita sertifiointeja. Työ tarjoaa käytännön suosituksia järjestäjille ja taustatoimijoille sekä täydentää aikaisempia tutkimuksia tuomalla pienten ja keskisuurten tapahtumien roolin kestävän urheilutapahtumakulttuurin rakentamisessa.