Hiljaisen tiedon tallentaminen ja jakaminen tekoälyn avulla asiantuntijatyössä : sosiaalisen ja psykologisen toimintaympäristön merkitys

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on ymmärtää, miten asiantuntijaorganisaatioiden sosiaalinen ja psykologinen toimintaympäristö muovaa yksilöiden hyväksyntää tekoälyn hyödyntämisessä hiljaisen tiedon tallentamisessa ja jakamisessa. Tutkimus tarkastelee hyväksyntää inhimillisenä ja sosiaalisena ilmiönä, jossa keskiössä ovat organisaatiokulttuuri, psykologinen turvallisuus, luottamus sekä sosiaalinen sopimus, jonka kautta yksityisyyteen, kontrolliin ja vastavuoroisuuteen liittyvät odotukset jäsentyvät.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla eri alojen asiantuntijoilta ja analysoitiin temaattisen analyysin keinoin.

Tulokset osoittavat, että tekoälyn hyväksyntä hiljaisen tiedon tallentamisessa ja jakamisessa on luonteeltaan ehdollista ja neuvoteltavaa. Vaikka hyötyodotukset ovat korkeat, hyväksyntää rajoittavat huoli valvonnan lisääntymisestä, yksityisyyden kaventumisesta sekä epäselvyys siitä, mihin ja kenen hyödyksi tallennettua tietoa käytetään. Ilman riittävää luottamusta ja psykologista turvallisuutta tekoälyavusteinen tallentaminen voi johtaa itsesensuuriin, vuorovaikutuksen virallistumiseen ja hiljaisen tiedon siirtymiseen epävirallisiin kanaviin organisaation ulottumattomiin.

Keskeinen johtopäätös on, että sosiaalinen ja psykologinen toimintaympäristö luo hyväksynnän edellytykset, mutta hyväksyntä konkretisoituu vasta yhteisesti neuvotellun sosiaalisen sopimuksen kautta. Läpinäkyvät pelisäännöt, koettu oikeudenmukaisuus ja yksilön kokemus säilyvästä kontrollista ovat ratkaisevia ehtoja sille, että tekoäly koetaan työtä tukevana välineenä eikä valvontamekanismina.

The objective of this master’s thesis is to understand how the social and psychological environment of expert organizations shapes individuals’ acceptance of artificial intelligence in the capturing and sharing of tacit knowledge. The study approaches AI acceptance as a human and social phenomenon, focusing on organizational culture, psychological safety, trust, and the social contract through which expectations related to privacy, control, and reciprocity are formed.

The study was conducted as a qualitative research project, and the empirical data were collected through semi-structured thematic interviews with experts from different professional fields and analyzed using thematic analysis.

The findings indicate that acceptance of artificial intelligence in the capturing and sharing of tacit knowledge is conditional and negotiated in nature. Although expectations regarding the benefits of AI are high, acceptance is constrained by concerns related to increased surveillance, reduced privacy, and uncertainty about the purposes and beneficiaries of the collected data. In the absence of sufficient trust and psychological safety, AI-supported capturing may lead to self-censorship, the formalization of interaction, and the relocation of tacit knowledge to informal channels beyond the organization’s reach.

The central conclusion is that the social and psychological environment creates preconditions for acceptance, but acceptance materializes only through a collectively negotiated social contract. Transparent rules, perceived fairness, and individuals’ experience of retained control are critical conditions for AI to be perceived as a supportive work tool rather than a mechanism of control.