Beyond individual choice in high-consumption societies : definition of structural overconsumption : an application in the Finnish context

Abstract

This master’s thesis defines, through a systematic literature review (n=25) and conceptual analysis, structural overconsumption. Structural overconsumption demonstrates that the overconsumption of affluent societies is not driven solely by individuals’ values and choices. Instead, global, and national societal, economic, built environment, and social structures push consumption toward overconsumption and maintain material-intensive consumption levels. Even when individuals’ values and intentions aim toward sustainable consumption, prevailing structures steer consumption toward overconsumption, making current consumption levels the default mode of consumption.

The key structures identified include economic growth dependency, structures of overproduction, political structures, infrastructures, inequality, and the normalization of overconsumption. These structures are often hardly visible and exist on multiple levels of society. Their longevity, multidimensionality, and invisibility, as well as their interacting mechanisms make structural overconsumption stable, dynamic, and resistant to change. In Finland, structural overconsumption manifests strongly in politically and economically supported meat production and consumption, the growth dependency of societal institutions, car-centered infrastructure, and the normalization of overconsumption.

Dismantling structural overconsumption requires structural changes across societal institutions, production systems, and social norms. These approaches are emphasized within the sufficiency perspective, which questions the necessity of continuous material growth and shifts attention from excess toward sufficient levels of consumption.

Tässä työssä määriteltiin rakenteellinen ylikulutus systemaattisen kirjallisuuskatsauksen (n=25) ja käsiteanalyysin pohjalta. Rakenteellinen ylikulutus osoittaa, että ylikulutus ei johdu yksin yksilöiden arvoista ja valinnoista, vaan globaalit ja kansalliset teollistuneiden maiden yhteiskunnan, talouden, rakennetun ympäristön ja sosiaaliset rakenteet työntävät kohti ylikulutusta ja ylläpitävät materiaali-intensiivisiä kulutustasoja. Vaikka yksilöiden arvot ja pyrkimykset tähtäisivät kestävään kulutukseen, vallitsevat rakenteet ohjaavat ylikulutukseen, tehden nykykulutustasoista oletusarvoisen kulutustason.

Tunnistettuja keskeisiä rakenteita on talouskasvu, ylituotantorakenteet, politiikat, poliittiset ja taloudelliset tuet, infrastruktuurit, eriarvoisuus sekä ylikulutuksen normalisoituneisuus. Rakenteet ovat usein huomaamattomia, ja ne vaikuttavat monilla yhteiskunnan tasoilla. Rakenteiden pitkäikäisyys, moniulotteisuus ja näkymättömyys, sekä rakenteiden yhteismekanismit tekevät rakenteellisesta ylikulutuksesta stabiilin, dynaamisen, ja tahmean muutokselle. Suomessa rakenteellinen ylikulutus ilmenee vahvasti poliittisesti ja taloudellisesti tuetussa lihantuotannossa ja -kulutuksessa, yhteiskunnan instituutioiden talouskasvuriippuvuudessa, autoilukeskeisessä infrastruktuurissa sekä ylikulutuksen normalisoituneisuudessa. Rakenteellisen ylikulutuksen purkamiseksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia, joita painotetaan kohtuullisuusnäkökulmassa, joka kyseenalaistaa jatkuvan materiaalisen kasvun tarpeellisuuden ja siirtää katseen ylenpalttisuudesta kohti riittävää kulutustasoa.