Aineellisen omaisuuden kustannukset suomalaisessa terveydenhuollossa

Abstract

Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa (1.1.2023) palvelut keskitettiin entisistä sairaanhoitopiireistä 21 hyvinvointialueeksi, jotka vuokraavat kuntien omistamia toimitiloja siirtymäkauden (3+1 v) ajan. Siirtymäkauden jälkeen omaisuus siirtyy kunnilta hyvinvointialueille tietyin poikkeuksin, ja jopa kolmannes terveydenhuollon toimitiloista on vaarassa jäädä käyttämättömäksi. Hyvinvointialueet ovat tehneet tappiota niiden toiminnan alusta asti, ja alijäämää on jäänyt vielä valtionrahoituksenkin jälkeen.

Työn tavoite on tutkia Suomen terveydenhuollon aineellista omaisuutta ja arvioida sen kustannuksia tilinpäätösinformaation avulla. Työssä keskitytään kolmen hyvinvointialueen sekä kahden yksityisen puolen toimijan vertailuun. Työssä tutustuttiin aineelliseen omaisuuteen omaisuuden hallinnan teorian ja -käsitteiden kautta, ja aineellisen omaisuuden kustannusten arviointi perustuu tilinpäätösinformaation analysointiin. Aiheen teoriaosuus on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, ja empiirisessä osiossa tutkimuskohteiden tilinpäätösinformaation analysointia tuetaan ajankohtaisilla artikkeleilla sekä terveydenhuollon järjestämiseen liittyvillä lainsäädännöillä. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset olivat hyvinvointialueiden aineellisen omaisuuden määrän – etenkin rakennusten – osuuden kasvu, tilikauden alijäämät asukasta kohden, ja omavaraisuuden heikentyminen tarkasteluajankohtana.

As of January 1, 2023, social and healthcare reform came into effect, consolidating services from the former hospital districts into 21 welfare areas. These welfare areas lease assets owned by municipalities during a transition period of three plus one years. After the transition period, the assets will be transferred from the municipalities to the welfare areas, with certain exceptions. However, up to one third of healthcare premises are at risk of becoming unused. The welfare areas have been operating at a loss since their establishment, and deficits have persisted even after accounting for state funding.

The objective of this bachelor’s thesis is to examine the tangible assets of Finland’s healthcare sector and to assess their costs. The thesis focuses on a comparison between the welfare areas and selected private-sector operators. The study explores tangible assets and cost assessment through the theoretical framework and concepts of asset management. The theoretical part of the thesis is conducted as a narrative literature review, while the empirical section aims to analyze the income statements and balance sheets of the selected entities.

The key findings of the research include an increase in the proportion of tangible assets—particularly buildings—held by the welfare areas, deficits per inhabitant during the financial period, and a decline in self-sufficiency among the examined welfare areas at the time of analysis.