“Friction of war” in the Finnish defence innovation system : process, performance & perspectives through service-dominant logic

Abstract

The defence sector is undergoing a transition driven by changes in the geopolitical environment, the rapid pace of technological development, and new initiatives arising from NATO accession. The ongoing war in Ukraine has demonstrated how agility, rapid adoption, and collaboration can become decisive advantages. As a result, more open and collaborative approaches, where companies, startups, research institutions, students, and public actors develop collectively, have begun to challenge traditional, closed innovation models.

This study examines how Finland’s defence innovation system is structured and functions, how it enables or restricts value co-creation, and what opportunities or challenges it presents for new actors such as startups. It further analyzes how friction within structures, processes, and performance shapes innovation outcomes and future perspectives.

The research follows a qualitative, exploratory single-case study design with an inductive and iterative approach to data analysis. Data were collected through 11 semi-structured expert interviews and publicly available documents, and were analyzed using thematic analysis to identify patterns and recurring themes. Service-Dominant Logic (SDL) served as the analytical lens for understanding value co-creation in the Finnish defence innovation system.

The findings indicate that Finland’s defence innovation system is a fragmented but evolving multi-actor ecosystem. Innovation performance is not constrained by a lack of technological capability or competence, but rather by institutional friction, including unclear roles, processes, entry points, and the absence of shared metrics. Startups face considerable opportunities and high potential, but also structural barriers. NATO and EU structures increasingly shape innovation pathways by offering funding, testing environments, and opportunities for international scaling. Reducing institutional friction, strengthening alignment across actors, and clarifying processes are essential for enabling more effective co-creation. Achieving this would strengthen the performance of the innovation system and enhance Finland’s competitiveness within NATO and EU innovation networks.

Puolustusala on murroksessa geopoliittisen toimintaympäristön muutoksen, nopean teknologisen kehityksen sekä Nato-jäsenyyden asettamien vaatimusten myötä. Ukrainan sota on osoittanut, kuinka ketteryys, nopea käyttöönotto ja yhteistyö muuttuvat ratkaisevaksi. Tämän myötä avoimemmat ja verkostoituneet innovaatiomallit, joissa yritykset, startupit, tutkimusorganisaatiot, opiskelijat ja julkiset toimijat kehittävät ratkaisuja yhdessä, haastavat perinteisiä suljettuja innovaatiomalleja. Tämä tutkimus tarkastelee, miten Suomen puolustusinnovaatiojärjestelmä on rakentunut, miten se toimii ja mahdollistaa tai rajoittaa arvon yhteisluontia sekä millaisia mahdollisuuksia ja haasteita se luo erityisesti uusille toimijoille, kuten startupeille. Lisäksi tutkimus analysoi, miten rakenteisiin, prosesseihin ja suorituskykyyn liittyvä kitka muokkaa innovaatioiden syntyä ja tulevaisuudennäkymiä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena, eksploratiivisena yhden tapauksen tapaustutkimuksena, jossa aineiston analyysiä ohjasi induktiivinen ja iteratiivinen lähestymistapa. Aineisto kerättiin 11 puolistrukturoidulla asiantuntijahaastattelulla sekä julkisista asiakirjoista. Analyysi tehtiin temaattisella analyysillä toistuvien teemojen ja rakenteiden tunnistamiseksi. Palvelukeskeinen logiikka (SDL) toimi analyyttisena viitekehyksenä arvon yhteisluonnin ymmärtämiseksi Suomen puolustusinnovaatiojärjestelmässä.

Tulokset osoittavat, että Suomen puolustusinnovaatiojärjestelmä on pirstaleinen, mutta kehittyvä monitoimijainen ekosysteemi. Innovaatiokykyä ei rajoita teknologisen osaamisen tai kyvykkyyden puute, vaan institutionaalinen kitka: epäselvät roolit, prosessit ja sisäänpääsyreitit sekä yhteisten mittareiden puute. Startupeilla on puolustusalalla paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia, mutta myös rakenteellisia esteitä. Nato- ja EU-rakenteet ohjaavat yhä enemmän innovaatioiden etenemispolkuja tarjoamalla rahoitusta, testialustoja ja mahdollisuuksia kansainväliseen kasvuun. Institutionaalisen kitkan vähentäminen ja toimijoiden roolien sekä prosessien selkeyttäminen ovat edellytyksiä tehokkaammalle yhteiskehittämiselle, mikä vahvistaisi innovaatiojärjestelmän suorituskykyä ja parantaisi Suomen kilpailukykyä myös Naton ja EU:n innovaatioverkostoissa.