Improving sustainability within sports events via evaluation criteria

Abstract

So far, sports sector has been lacking a sports-specific sustainability framework understanding the unique qualities sports have. To address this, WWF has decided to develop an evaluation framework and sustainability criteria set. This thesis contributes to this development by examining how an evaluation framework can increase sustainability in the sports and event sector with suitable criteria. The study compared existing sustainability criteria and standards used in sports and events and developed a science-based hierarchy for the criteria.

The developed hierarchy model is based on semi-structured interviews with WWF pilot partners and priority areas identified by Rajagopal et al. (2025), complemented by sustainability indicators from Hristov and Chirico (2019). The framework includes a three-level progression – minimum responsibility (basic level), advanced sustainability (silver level) and transformational impact (gold level) – allowing for a gradual but structured increase in ambition.

Social sustainability emerged as a significant theme in the interviews, in addition to leadership and tools. The interviews highlighted practical feasibility and organisational capacity as crucial factors in implementing sustainability. The study identified the importance of youth inclusion, employee and volunteer well-being, and community involvement. Recommendations include adding infrastructure and temporaty structures, merchandise as well as biodiversity considerations into the criteria set.

In addition to measurable criteria, effective sustainability work requires commitment, stakeholder engagement, transparency, and integration of different sustainability dimensions. The developed hierarchy provides a flexible and structured tool for promoting sustainability in the sports and events industry. By incorporating strong sustainability principles and a science-based approach, the developed hierarchy supports the industry’s green transition from minimum responsibility towards more comprehensive transformational impacts.

Tähän asti urheilun kontekstista on puuttunut viitekehys kokonaiskestävyyden edistämiseen. WWF päätti kehittää tähän haasteeseen kestävyyskriteeristön. Tämä työ osallistui tähän kehitystyöhön tarkastelemalla, miten urheilu‑ ja tapahtuma‑alan kestävyyttä voidaan lisätä tällaisen arviointiviitekehyksen avulla. Tutkimuksessa verrattiin olemassa olevia urheilussa ja tapahtumissa käytettyjä kestävyyskriteerejä ja -standardeja ja kehitettiin tieteeseen perustuva hierarkia tälle kriteeristölle.

Kehitetty hierarkiamalli perustuu WWF:n pilottikumppaneiden puolistrukturoituihin haastatteluihin ja Rajagopal et al. (2025) määrittämiin prioriteettialueisiin, joita täydentävät Hristov ja Chiricon (2019) kestävyyden indikaattorit. Kehys sisältää kolmitasoisen etenemisen – vähimmäisvastuu (perustaso), edistynyt kestävyys (hopeataso) ja transformaatiovaikutus (kultataso) – mahdollistaen asteittaisen mutta rakenteellisen kunnianhimon nostamisen.

Sosiaalinen kestävyys nousi merkittäväksi teemaksi haastatteluissa johtajuuden ja työkalujen lisäksi. Haastatteluissa korostui käytännön toteutettavuus ja organisaation kapasiteetti kestävän kehityksen toteuttamisen ratkaisevina tekijöinä. Tutkimuksessa esiin nousi nuorten osallistamisen, työntekijöiden ja vapaaehtoisten hyvinvoinnin, sekä yhteisöjen merkitys. Lisäyksiä kriteeristöön ehdotettiin näiden lisäksi infrastruktuurin ja väliaikaisrakenteiden, oheistuotteiden ja luonnon monimuotoisuuden osalta.

Tuloksellinen kestävyystyö edellyttää mitattavien kriteerien lisäksi sitoutumista, sidosryhmien osallistamista, läpinäkyvyyttä, sekä eri kestävyyden ulottuvuuksien integraatiota. Kehitetty hierarkia tarjoaa joustavan ja rakenteellisen työkalun kestävyyden edistämiseen urheilu‑ ja tapahtuma‑alalla. Vahvan kestävyyden periaatteiden ja tieteelliseen näyttöön perustuvan linjauksen sisällyttämisen kautta kehitetty hierarkia tukee alan vihreää siirtymää vähimmäisvastuusta kohti kattavampia muutosvaikutuksia.