Tietoperustainen regeneratiivinen arvonluonti

Abstract

Viimeaikainen liiketoiminnan kestävyyttä käsittelevä kirjallisuus korostaa tarvetta siirtyä haittojen minimoinnista kohti sosioekologisten järjestelmien vahvistamista. Regeneratiivinen liiketoiminta edustaa tätä kehitystä ja haastaa perinteiset arvonluonnin lähtökohdat. Samalla tietopääoman merkitys organisaatioiden arvonluonnissa on kasvanut, mutta sen roolia regeneratiivisessa kontekstissa ei ole juurikaan tutkittu.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena suomalaisessa toimintaympäristössä. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että regeneratiivinen tietopääoma koostuu viidestä toisiinsa kytkeytyvästä tietopääomaluokasta: inhimillisestä pääomasta, rakennepääomasta, suhdepääomasta, uudistumispääomasta ja ekologisesta pääomasta. Se ei ole erillinen resurssi, vaan organisaation toimintaan sisäänrakentunut kokonaisuus. Tietopääoma aktivoituu regeneratiiviseksi arvonluonniksi ajattelutavan muutoksen, oppimisen, sen mahdollistavien toimintamallien, johtamisen ja yhteiskehittämisen kautta. Näiden mekanismien kautta syntyvät tulokset ulottuvat taloudellisesta arvosta sosioekologiseen arvoon ja tulevaisuuskestävyyteen.

Tutkimus tuottaa ensimmäisen käsitteellisen jäsennyksen regeneratiivisesta tietopääomasta ja sen roolista arvonluonnissa sekä esittää viitekehyksen monitasoisen ja ajallisesti rakentuvan arvonluonnin tarkasteluun. Se laajentaa tietopääomakirjallisuutta ja syventää regeneratiivisen liiketoiminnan teoreettista ymmärrystä.

Recent literature on business sustainability emphasizes the need to shift from minimizing harm toward strengthening socio-ecological systems. Regenerative business represents this development and challenges the traditional foundations of value creation. At the same time, the importance of intellectual capital in organizational value creation has increased, yet its role in a regenerative context has been scarcely studied.

The study was conducted in a Finnish context using a qualitative research approach. The data were collected through semi-structured thematic interviews and analyzed using a primarily inductive, theory-informed content analysis. The results indicate that regenerative intellectual capital consists of five interrelated dimensions: human capital, structural capital, relational capital, renewal capital, and ecological capital. It does not appear as a separate resource but as an embedded and integrated part of organizational activities. Intellectual capital is activated into regenerative value creation through a shift in mindset, learning, enabling practices, leadership, and co-creation. Through these mechanisms, the outcomes extend from economic value to socio-ecological value and future viability.

This study provides the first conceptualization of regenerative intellectual capital and its role in value creation, and presents a framework for examining value creation as a multi-level and temporally evolving process. The study extends intellectual capital literature and deepens the theoretical understanding of regenerative business.