Riskit tunnustetaan, mutta kenen ehdoilla? : kehysanalyysi Posiva Oy:n turvallisuusaiheisista tiedotteista 2023–2025

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee, miten Posiva Oy kehystää käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen liittyviä riskejä julkisessa viestinnässään vuosina 2023–2025. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Ulrich Beckin (1992) riskiyhteiskuntateoria ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava kehysanalyysi (Entman, 1993). Institutionaalisella viestinnällä tarkoitetaan tutkielmassa organisaation tuottamaa viestintää, joka uusintaa ja oikeuttaa laajempia institutionaalisia uskomusjärjestelmiä ja vakiintuneita käytäntöjä (Lammers & Barbour, 2006).

Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä Posiva Oy:n verkkosivuillaan julkaisemasta tiedotteesta vuosilta 2023–2025. Tiedotteet on valittu sillä kriteerillä, että otsikossa esiintyy turvallisuuteen viittaava käsite joko itsenäisenä sanana, yhdyssanan osana tai sisällöllisesti vastaavana käsitteenä. Aineiston aikarajaus kattaa Onkalo-loppusijoituslaitoksen rakentamisen ja käyttöönoton loppuvaiheet.

Analyysi tunnisti neljä toistuvaa kehystä: turvallisuuskulttuurin kehys, teknologisen hallinnan kehys, institutionaalisen legitimiteetin kehys sekä edistymisen ja jatkuvuuden kehys. Keskeisin löydös on, että riskien nimeäminen ei Posivan viestinnässä johda niiden problematisointiin vaan hallintakyvyn osoittamiseen. Yhdessä neljä kehystä tuottavat viestinnällisen kokonaisuuden, jossa turvallisuus on läsnä kaikkialla, mutta riskit näyttäytyvät hallittuina. Beckin (1992) riskiyhteiskuntateorian näkökulmasta Posivan viestintä edustaa toisen modernin tyypillistä strategiaa, jossa legitimiteetti rakentuu kyvykkyys- eikä epävarmuusdiskurssin kautta (Beck, 1992, 29–32). Posivan viestintä on refleksiivistä kuitenkin vain rajallisessa mielessä, sillä konkreettiset pitkän aikavälin epävarmuudet jäävät viestinnässä käsittelemättä.

This bachelor’s thesis examines how Posiva Oy frames risks related to the final disposal of spent nuclear fuel in its public communication during 2023–2025. The theoretical framework is Ulrich Beck’s (1992) Risk Society Theory and the analytical method is theory-guided frame analysis (Entman, 1993). Institutional communication is understood in this thesis as communication produced by an organisation that reproduces and legitimises broader institutional belief systems and established practices (Lammers & Barbour, 2006).

The research material consists of nine press releases published on Posiva Oy’s website between 2023 and 2025. The press releases were selected on the criterion that a safety-related concept appears in the title, either as a standalone word, as a part of a compound word, or as a conceptually equivalent term. The timeframe covers the final stages of construction and commissioning of the Onkalo disposal facility.

The analysis identified four recurring frames: the safety culture frame, the technological control frame, the institutional legitimacy frame, and the progress and continuity frame. The central finding is that the acknowledgement of risks in Posiva’s communication does not lead to their problematisation but to a demonstration of control. Together, the four frames produce a communicative whole in which safety is omnipresent but risks appear as managed. From the perspective of Beck’s (1992) Risk Society Theory, Posiva’s communication represents a typical institutional strategy of second modernity, in which legitimacy is constructed through a discourse of capability rather than uncertainty (Beck, 1992, 29–32). Posiva’s communication is reflexive only in a limited sense, as concrete long-term uncertainties remain unaddressed.