A system-based model of the Finnish maritime transport safety system to support risk governance

Abstract

Maritime safety has gained renewed significance in Finland amid shifting geopolitical and economic conditions. At the same time, maritime governance is becoming more complex, driven by expanding IMO regulations, EU-level legislation, fragmented national structures, and emerging automation technologies. Although maritime safety governance has been widely studied internationally, the Finnish national system has not previously been described as a coherent whole. This lack of a systemic perspective limits understanding of how risks are governed across institutional levels and actors. The objective of this thesis is to develop an initial system-based model of the Finnish maritime transport safety system to support system-level analysis of risk governance. In this thesis, the topic is explored using systems thinking, linking model-based systems engineering (MBSE) with risk governance theory. Using an integrative qualitative literature review of international conventions, EU directives, Finnish legislation, policy documents, and academic literature, the research follows an iterative, abductive approach to construct and interpret the system model. The findings show that maritime safety is shaped through the interplay of institutional requirements, subsystem dynamics, and feedback processes operating across global, EU, national, and operational contexts. System archetypes reveal persistent governance patterns such as policy resistance and shifting the burden. The thesis contributes a structured framework for analysing maritime safety governance and provides a conceptual basis for future research and policy development.

Merenkulun turvallisuuden merkitys Suomessa on korostunut geopoliittisten ja taloudellisten muutosten myötä. Samanaikaisesti meriturvallisuuden hallinta on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi IMO:n sääntelyn laajentuessa, EU-tason lainsäädännön lisääntyessä, kansallisten hallintorakenteiden hajautuessa sekä automaatioteknologioiden kehittyessä. Vaikka meriturvallisuuden hallintaa koskevaa kansainvälistä tutkimusta on runsaasti, Suomen kansallinen järjestelmä vaikuttaa jääneen vielä ilman kokonaisvaltaista systeemitason tarkastelua. Tämän diplomityön tavoitteena on kehittää alustava systeemipohjainen malli Suomen meriturvallisuusjärjestelmästä riskienhallinnan analysoimiseksi systeemitasolla. Se nojaa systeemiajatteluun ja yhdistää mallipohjaisen systeemisuunnittelun riskienhallinnan teoreettiseen viitekehykseen. Empiirinen aineisto muodostuu integroivasta laadullisesta kirjallisuuskatsauksesta, joka kattaa esimerkiksi kansainväliset yleissopimukset, EU-direktiivit ja vertaisarvioidun tieteellisen kirjallisuuden. Työ etenee iteratiivisesti ja abduktiivisesti siten, että systeemimallin rakentaminen ja tulkinta tapahtuvat rinnakkain. Tulokset viittaavat siihen, että meriturvallisuus muodostuu institutionaalisten vaatimusten, osajärjestelmien välisen vuorovaikutuksen sekä monitasoisten palautemekanismien dynaamisesta yhteisvaikutuksesta globaalista toimintaympäristöstä operatiiviselle tasolle. Systeemiset arkkityypit paljastavat hallinnollisia toistuvia rakenteita, kuten politiikkareaktioita ja vastuun siirtymistä. Työ tarjoaa systemaattisen viitekehyksen meriturvallisuuden hallinnan analysointiin sekä käsitteellisen perustan jatkotutkimukselle ja päätöksenteon tukemiselle.