Ilmastopolitiikan agendan muotoutuminen monikriisin aikana Suomessa
Hannuksela, Ella (2026)
Kandidaatintutkielma
2026
School of Engineering Science, Yhteiskuntatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042434042
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042434042
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ilmastokriisiä kehystetään poliittisessa viestinnässä monikriisin aikana Suomessa. Euroopan unionin ilmastopolitiikkaa hyödynnetään tutkimuksessa taustallisena vertailukehyksenä, jonka avulla voidaan arvioida suomalaisen ilmastopolitiikan kehysten erityispiirteitä. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida, millä tavoin samanaikaiset kriisit, kuten koronapandemia, energiakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, vaikuttavat ilmastopolitiikan asemaan poliittisella agendalla.
Tutkimus perustuu kehysteoriaan (Entman 1993) ja monikriisiteoriaan, ja se toteutetaan laadullisena kehysanalyysina. Aineisto koostuu kahdesta suomalaisesta hallitusohjelmasta. Analyysissa tarkastellaan ilmastokriisin ongelmanmäärittelyä, syy-seuraussuhteita, moraalista arviointia ja ratkaisuehdotuksia.
Tulokset osoittavat, että ilmastopolitiikan kehystys muuttuu monikriisin kontekstissa. Sanna Marinin hallitusohjelmassa ilmastokriisi kehystetään ensisijaisesti globaalina ja eksistentiaalisena ympäristöuhkana, jonka torjuminen perustuu moraaliseen velvollisuuteen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Petteri Orpon hallitusohjelmassa ilmastopolitiikka kytkeytyy vahvemmin talouteen, energiaan ja turvallisuuteen, ja sen perustelut liittyvät kilpailukykyyn, investointeihin ja huoltovarmuuteen.
Tutkimus osoittaa, että ilmastopolitiikan asema ei monikriisissä välttämättä heikkene, mutta sen oikeutus ja merkitys muotoutuvat uudelleen suhteessa muihin kriiseihin. Ilmastopolitiikka kytkeytyy yhä tiiviimmin energia-, talous- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, mikä muuttaa sen poliittista kehystämistä ja legitimiteetin perustaa. This study examines how the climate crisis is framed in political communication during a period of polycrisis in Finland. European Union climate policy is used as a background reference framework to help identify the specific characteristics of Finnish climate policy framing. The aim of the study is to analyse how simultaneous crises such as the COVID 19 pandemic, the energy crisis, and Russia’s war in Ukraine influence the position of climate policy on the political agenda.
The study is based on framing theory (Entman 1993) and polycrisis theory, and it is conducted as a qualitative framing analysis. The data consist of two Finnish government programmes. The analysis focuses on problem definitions, causal interpretations, moral evaluations, and proposed policy solutions.
The results show that the framing of climate policy changes in the context of polycrisis. In Sanna Marin’s government programme, the climate crisis is primarily framed as a global and existential environmental threat, justified through moral responsibility and the goals of sustainable development. In Petteri Orpo’s government programme, climate policy is more strongly connected to the economy, energy, and security, and is justified through competitiveness, investments, and security of supply.
The study demonstrates that the position of climate policy does not necessarily weaken during polycrisis, but its justification and meaning are reshaped in relation to other crises. Climate policy becomes increasingly connected to energy, economic, and security issues, which transforms both its political framing and the basis of its legitimacy.
Tutkimus perustuu kehysteoriaan (Entman 1993) ja monikriisiteoriaan, ja se toteutetaan laadullisena kehysanalyysina. Aineisto koostuu kahdesta suomalaisesta hallitusohjelmasta. Analyysissa tarkastellaan ilmastokriisin ongelmanmäärittelyä, syy-seuraussuhteita, moraalista arviointia ja ratkaisuehdotuksia.
Tulokset osoittavat, että ilmastopolitiikan kehystys muuttuu monikriisin kontekstissa. Sanna Marinin hallitusohjelmassa ilmastokriisi kehystetään ensisijaisesti globaalina ja eksistentiaalisena ympäristöuhkana, jonka torjuminen perustuu moraaliseen velvollisuuteen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Petteri Orpon hallitusohjelmassa ilmastopolitiikka kytkeytyy vahvemmin talouteen, energiaan ja turvallisuuteen, ja sen perustelut liittyvät kilpailukykyyn, investointeihin ja huoltovarmuuteen.
Tutkimus osoittaa, että ilmastopolitiikan asema ei monikriisissä välttämättä heikkene, mutta sen oikeutus ja merkitys muotoutuvat uudelleen suhteessa muihin kriiseihin. Ilmastopolitiikka kytkeytyy yhä tiiviimmin energia-, talous- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, mikä muuttaa sen poliittista kehystämistä ja legitimiteetin perustaa.
The study is based on framing theory (Entman 1993) and polycrisis theory, and it is conducted as a qualitative framing analysis. The data consist of two Finnish government programmes. The analysis focuses on problem definitions, causal interpretations, moral evaluations, and proposed policy solutions.
The results show that the framing of climate policy changes in the context of polycrisis. In Sanna Marin’s government programme, the climate crisis is primarily framed as a global and existential environmental threat, justified through moral responsibility and the goals of sustainable development. In Petteri Orpo’s government programme, climate policy is more strongly connected to the economy, energy, and security, and is justified through competitiveness, investments, and security of supply.
The study demonstrates that the position of climate policy does not necessarily weaken during polycrisis, but its justification and meaning are reshaped in relation to other crises. Climate policy becomes increasingly connected to energy, economic, and security issues, which transforms both its political framing and the basis of its legitimacy.