Sidosryhmäsuhteiden kehittyminen suomalaisessa korkeakoulukontekstissa : tarkastelu Ringin ja Van de Venin prosessikehyksen näkökulmasta
Kantanen, Sinja (2026)
Kandidaatintutkielma
Kantanen, Sinja
2026
School of Engineering Science, Yhteiskuntatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042634196
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042634196
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin ja sen ydinkumppaniorganisaatioiden välisten sidosryhmäsuhteiden kehittymistä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millaiset tekijät edistävät ja heikentävät yhteistyösuhteiden rakentumista eri kehitysvaiheissa. Tarkastelu perustuu Ringin ja Van de Venin yhteistyösuhteiden kehitystä kuvaavaan viitekehykseen, jossa suhde etenee neuvottelu-, sitoutumis- ja toteutusvaiheiden kautta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Aineisto koostui ammattikorkeakoulun sisäisistä raporteista vuosilta 2023–2025, jotka oli tuotettu sidosryhmähaastatteluilla. Aineisto analysoitiin myös aineistolähtöisesti teemoittelemalla.
Tulosten mukaan yhteistyösuhteet kehittyvät vaiheittaisena prosessina neuvottelu-, sitoutumis- ja toteutusvaiheiden kautta, joissa jokaisessa korostuvat erilaiset yhteistyön laatuun vaikuttavat tekijät. Yhteistyö vahvistuu esimerkiksi, kun vuorovaikutus on avointa ja ennakoivaa, yhteistyön roolit ovat selkeitä ja osapuolet kokevat yhteistyön molemminpuolisesti hyödylliseksi. Vastaavasti yhteistyö heikkenee tilanteissa, joissa viestintä on puutteellista, rakenteet epäselviä tai yhteistyö ei vastaa osapuolten odotuksia. Tutkimuksen tarkastelussa olleet tekijät voivat kuitenkin toimia sekä vahvistavina että heikentävinä riippuen siitä, miten ne toteutuvat eri vaiheissa. Tutkimus osoittaa, että yhteistyösuhteiden kehittäminen edellyttää tietoista panostusta muun muassa aktiiviseen ja kohdennettuun viestintään sekä suhteen osapuolten yhteisiin odotuksiin, tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulujen ja niiden kumppaniorganisaatioiden yhteistyön kehittämisessä. This bachelor’s thesis examines the development of stakeholder relationships between the South-Eastern Finland University of Applied Sciences and its core partner organizations. The aim of the study is to understand which factors promote and hinder the development of collaborative relationships at different stages of development. The analysis is based on Ring and Van de Ven’s framework for the development of interorganizational relationships, in which relationships progress through negotiation, commitment, and execution phases. The study was conducted as qualitative research using theory-guided content analysis. The data consisted of internal reports produced by the university of applied sciences between 2023 and 2025, based on stakeholder interviews. The data were also analysed using a data-driven thematic approach.
According to the results, collaborative relationships develop as a phased process through negotiation, commitment and execution stages, each characterized by different factors influencing the quality of collaboration. Collaboration is strengthened, for example, when interaction is open and proactive, roles within the collaboration are clear, and the parties perceive the collaboration as mutually beneficial. Conversely, collaboration weakens in situations where communication is inadequate, structures are unclear, or the collaboration does not meet the parties’ expectations. However, the same factors may act as both strengthening and weakening elements depending on how they manifest at different stages. The study shows that developing collaborative relationships requires a conscious effort towards, for example, active and targeted communication, as well as the alignment and achievement of shared expectations and goals. The findings can be utilised in developing collaboration between universities of applied sciences and their partner organisations.
Tulosten mukaan yhteistyösuhteet kehittyvät vaiheittaisena prosessina neuvottelu-, sitoutumis- ja toteutusvaiheiden kautta, joissa jokaisessa korostuvat erilaiset yhteistyön laatuun vaikuttavat tekijät. Yhteistyö vahvistuu esimerkiksi, kun vuorovaikutus on avointa ja ennakoivaa, yhteistyön roolit ovat selkeitä ja osapuolet kokevat yhteistyön molemminpuolisesti hyödylliseksi. Vastaavasti yhteistyö heikkenee tilanteissa, joissa viestintä on puutteellista, rakenteet epäselviä tai yhteistyö ei vastaa osapuolten odotuksia. Tutkimuksen tarkastelussa olleet tekijät voivat kuitenkin toimia sekä vahvistavina että heikentävinä riippuen siitä, miten ne toteutuvat eri vaiheissa. Tutkimus osoittaa, että yhteistyösuhteiden kehittäminen edellyttää tietoista panostusta muun muassa aktiiviseen ja kohdennettuun viestintään sekä suhteen osapuolten yhteisiin odotuksiin, tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulujen ja niiden kumppaniorganisaatioiden yhteistyön kehittämisessä.
According to the results, collaborative relationships develop as a phased process through negotiation, commitment and execution stages, each characterized by different factors influencing the quality of collaboration. Collaboration is strengthened, for example, when interaction is open and proactive, roles within the collaboration are clear, and the parties perceive the collaboration as mutually beneficial. Conversely, collaboration weakens in situations where communication is inadequate, structures are unclear, or the collaboration does not meet the parties’ expectations. However, the same factors may act as both strengthening and weakening elements depending on how they manifest at different stages. The study shows that developing collaborative relationships requires a conscious effort towards, for example, active and targeted communication, as well as the alignment and achievement of shared expectations and goals. The findings can be utilised in developing collaboration between universities of applied sciences and their partner organisations.
