How do developers use requirements specifications : a case study in a financial company with external developers
Lähteinen, Timmy (2026)
Diplomityö
2026
School of Engineering Science, Tietotekniikka
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026050539093
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026050539093
Tiivistelmä
This study examines how external developers utilize requirements specification documents within their daily processes in a regulated financial services setting. The objective of this research is to provide insight into how requirements specifications documents are used by developers during implementation, identify areas where developers consider the artifacts most useful, find out where misunderstanding occurs among different artifacts or teams and find ways to improve the overall quality. This study was designed as a qualitative single case study. Data collection consisted of semi-structured interviews and artifact walkthroughs with external developers who worked in the same case context. Thematic Analysis was used for the data analysis.
The results indicate that external developers don't treat requirements specifications as separate documents but rather as layers of documentation that feed into Jira which acts as the first entry point. Functional design documents, payload documentation, content files and fast clarification loops also assist in the implementation process. Those artifacts that supported decision-making related to technical implementation were viewed as the most useful parts. Misunderstanding occurred when there was loss of coherence between artifacts, teams and timeframes. This study provides evidence that requirements specifications communication in external development relies upon a hybrid model that combines written artifacts and agile clarification practices to functionally operate across organizational boundaries. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten ulkopuoliset ohjelmistokehittäjät käyttävät vaatimusmäärittelyjä jokapäiväisessä työssään säännellyssä finanssialan ympäristössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vaatimusdokumentteja käsitellään toteutusvaiheessa, mitkä niiden osat koetaan hyödyllisimmiksi, missä väärinkäsityksiä ilmenee ja millaisilla muutoksilla vaatimuksiin liittyvää viestintää voitaisiin tehostaa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin valitussa ympäristössä toimivilta ulkoisilta kehittäjiltä puolistrukturoiduilla haastatteluilla sekä dokumenttianalyysilla ja analysoitiin teemoittain.
Tuloksista selviää, että ulkoiset kehittäjät eivät hae vaatimuksia yhdestä tietystä asiakirjasta. Tietoa yhdistellään useista eri paikoista ja työt aloitetaan aina Jiran kautta. Itse toteutus perustuu kuitenkin suurelta osin toiminnallisiin määrittelydokumentteihin, payload kuvauksiin, sisältötiedostoihin sekä nopeisiin, tarkentaviin keskusteluihin. Hyödyllisimpinä pidettiin niitä vaatimusosia, jotka olivat lähimpänä teknisiä toteutuspäätöksiä. Väärinkäsityksiä syntyi erityisesti silloin, kun vaatimustieto oli epäjohdonmukaista eri dokumenttien, tiimien tai aikavaiheiden välillä. Tutkimus näyttää, että viestintä perustuu hybridimalliin, jossa kirjalliset materiaalit ja ketterät käytännöt täydentävät toisiaan yli organisaatiorajojen.
The results indicate that external developers don't treat requirements specifications as separate documents but rather as layers of documentation that feed into Jira which acts as the first entry point. Functional design documents, payload documentation, content files and fast clarification loops also assist in the implementation process. Those artifacts that supported decision-making related to technical implementation were viewed as the most useful parts. Misunderstanding occurred when there was loss of coherence between artifacts, teams and timeframes. This study provides evidence that requirements specifications communication in external development relies upon a hybrid model that combines written artifacts and agile clarification practices to functionally operate across organizational boundaries.
Tuloksista selviää, että ulkoiset kehittäjät eivät hae vaatimuksia yhdestä tietystä asiakirjasta. Tietoa yhdistellään useista eri paikoista ja työt aloitetaan aina Jiran kautta. Itse toteutus perustuu kuitenkin suurelta osin toiminnallisiin määrittelydokumentteihin, payload kuvauksiin, sisältötiedostoihin sekä nopeisiin, tarkentaviin keskusteluihin. Hyödyllisimpinä pidettiin niitä vaatimusosia, jotka olivat lähimpänä teknisiä toteutuspäätöksiä. Väärinkäsityksiä syntyi erityisesti silloin, kun vaatimustieto oli epäjohdonmukaista eri dokumenttien, tiimien tai aikavaiheiden välillä. Tutkimus näyttää, että viestintä perustuu hybridimalliin, jossa kirjalliset materiaalit ja ketterät käytännöt täydentävät toisiaan yli organisaatiorajojen.