Kustannus- ja riskinallokointi vihreän vedyn arvoketjussa hard-to-abate-sektoreille
Repo, Alisa (2026)
Kandidaatintyö
Repo, Alisa
2026
School of Engineering Science, Tuotantotalous
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026050639880
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026050639880
Tiivistelmä
Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää merkittäviä päästövähennyksiä myös teollisuuden niin kutsutuilla vaikeasti vähennettävillä sektoreilla, joissa fossiilisten polttoaineiden korvaaminen on teknisesti ja taloudellisesti haastavaa. Vihreä vety on noussut keskeiseksi ratkaisuksi näiden sektoreiden hiilestä irtautumisessa, mutta sen arvoketjun kustannus- ja riskirakenteita on tutkittu vielä verrattain vähän. Tavoitteena on analysoida kustannusten ja riskien jakautumista elektrolyysipohjaisessa vihreän vedyn arvoketjussa hard-to-abate-sektoreille. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena soveltaen teorialähtöistä käsiteanalyysiä, jossa hyödynnettiin vetytalouden teknis-taloudellista ja arvoketjuajatteluun perustuvaa tutkimuskirjallisuutta. Tulokset osoittavat, että kustannukset määräytyvät erityisesti sähköintensiivisyyden, elektrolyysiteknologian pääomavaltaisuuden sekä varastointi- ja kuljetusinfrastruktuurin energiavaatimusten perusteella.
Riskit jakautuvat epätasaisesti: tuottajat ja investoijat kantavat teknologia- ja sääntelyriskit, infrastruktuuritoimijat toimitusketjuriskit ja loppukäyttäjät kysyntäriskit. Kustannusten kohdistamiseen soveltuvat parhaiten toimintolaskenta ja kapasiteettiperusteiset mallit, jotka huomioivat arvoketjun vaihtelevat käyttöasteet ja tekniset riippuvuudet. Johtopäätöksenä työ korostaa tarvetta selkeille sopimusmalleille ja ennustettavalle sääntely-ympäristölle, jotta vihreän vedyn arvoketju voi skaalautua teolliseen mittakaavaan.
Riskit jakautuvat epätasaisesti: tuottajat ja investoijat kantavat teknologia- ja sääntelyriskit, infrastruktuuritoimijat toimitusketjuriskit ja loppukäyttäjät kysyntäriskit. Kustannusten kohdistamiseen soveltuvat parhaiten toimintolaskenta ja kapasiteettiperusteiset mallit, jotka huomioivat arvoketjun vaihtelevat käyttöasteet ja tekniset riippuvuudet. Johtopäätöksenä työ korostaa tarvetta selkeille sopimusmalleille ja ennustettavalle sääntely-ympäristölle, jotta vihreän vedyn arvoketju voi skaalautua teolliseen mittakaavaan.
