Poliittiset ohjauskeinot kohtuusratkaisujen käyttöönotossa

Abstract

Tässä kandidaatintyössä tunnistetaan poliittisia ohjauskeinoja osana kohtuusratkaisujen edistämistä. Lisäksi tunnistetaan kohtuusratkaisujen käyttöönottoon liittyviä haasteita ja rajoitteita Suomessa. Työn tavoitteena on tutkia kirjallisuuskatsauksen sekä asiantuntijahaastattelujen avulla, mitä kohtuudella tarkoitetaan sekä mitä poliittisia ohjauskeinoja voidaan tunnistaa toteutuvasta kohtuuspolitiikasta, ja millä voitaisiin edistää kohtuusmurroksen toteutumista.

Kohtuusratkaisuilla tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka vähentävät liiallista kulutusta ja materiaalien käyttöä. Kohtuus voidaan määritellä ihmisen perustarpeiden täyttymisenä, mutta ylenpalttisuuden alittumisena. Poliittiset ohjauskeinot jaettiin tässä työssä sääntelyyn, taloudellisiin keinoihin sekä informaatio-ohjaukseen. Sääntelyyn kuuluvat politiikkakeinot voivat suoraan rajoittaa toimijoita, kun taas taloudelliset keinot voivat rahallisesti ohjata toimintaa ja informaatio-ohjaus tarjoaa tietoa. Poliittiset ohjauskeinot ovat tehokkain keino edistää kohtuusratkaisujen käyttöönottoa, kuten liikenteen sähköistämistä, nelipäiväistä työviikkoa tai uusiutuvan energian investointeja.

Kohtuusajattelua edistäviä politiikkakeinoja löytyy jokaisesta ohjauskeinojen luokasta, ja näitä yhdistelemällä saadaan tehokkaimmin edistettyä kohtuusratkaisujen laaja-alaista käyttöönottoa. Haasteita käyttöönotolle ovat polarisoitunut ja ennakkoluuloinen poliittinen ilmapiiri, ylikulutuskulttuurin vankka asema sekä tukien ja investointien hankala saatavuus.

This bachelor’s thesis identifies policy instruments that can promote sufficiency solutions. In addition, the thesis examines the challenges and limitations related to the implementation of sufficiency solutions in Finland. The goal of this thesis is to study, through a literature review and expert interviews, what sufficiency means, what kinds of policy instruments can be identified in the existing sufficiency policies, and which instruments could support the further implementation of sufficiency transition.

Sufficiency solutions stand for actions which decrease overconsumption and excess use of materials. Sufficiency can be defined as the fulfilling of basic human needs but not exceeding profusion. This thesis divides policy instruments into regulation, economic means and information. Instruments under regulation can directly restrict the actors, whereas economic instruments guide behaviour through financial means, and information provides knowledge. The most sufficient way of promoting sufficiency solutions are political instruments, such as electrification of transport, four-day workweek and investments on renewable energy.

Policy instruments that promote sufficiency-oriented thinking can be found in all categories of policy instruments, and combining these supports the widespread implementation of sufficiency solutions most effectively. Challenges to implementation are a polarized and prejudiced political climate, the strong status of consumer culture, and difficulties related to accessing funding and investments.