A comparison of foreign exchange hedging strategies : a simulation-based approach evaluating risk reduction and cost efficiency from 2000-2024

Abstract

This thesis evaluates the performance and effectiveness of various hedging strategies in mitigating foreign exchange (FX) risk. The study is conducted from the perspective of a hypothetical European firm that receives fixed quarterly inflows denominated in US dollars (USD), Japanese yen (JPY), and Great British pounds (GBP) during the years of 2000-2024. Using a simulation-based approach, the empirical analysis compares Forward Hedge, Option Hedge, and Dynamic Option Hedge strategies against an unhedged benchmark, the No Hedge strategy. The performance of the strategies is evaluated using several performance metrics. Additionally, the thesis utilizes skewness- and kurtosis-adjusted Sharpe ratio to rank the risk-adjusted performances of the derivative-based strategies. Furthermore, the study includes a sub-period analysis from 2016 to 2020 focusing on the Brexit referendum to provide insight into how the relative effectiveness of the strategies changes during times of heightened political uncertainty and market distress.

The empirical results indicate that the option-based strategies delivered the strongest overall performance for hedging USD and JPY inflows, while the EUR/GBP portfolio yielded mixed results. The Forward Hedge strategy proved to be surprisingly ineffective across all portfolios, and notably, it increased risk compared to leaving the position unhedged in the EUR/JPY portfolio. The sub-period analysis interestingly found that across all currency pairs, the annualized volatilities of the hedging strategies were lower during the Brexit era compared to the full sample. Taken together, the results suggest that option-based hedging is the superior alternative for long-term FX risk management. These findings strongly challenge prevalent corporate hedging practices, suggesting that firms should prioritise the use of options when mitigating FX risk.

Tässä tutkielmassa arvioidaan erilaisten suojausstrategioiden suoriutumista ja tehokkuutta valuuttariskin vähentämisessä. Tutkimus toteutetaan hypoteettisen eurooppalaisen yrityksen näkökulmasta, joka saa vakiosuuruisia kassavirtoja Yhdysvaltain dollareissa (USD), Japanin jeneissä (JPY) ja Ison-Britannian punnissa (GBP) vuosina 2000–2024. Empiirisessä analyysissä käytetään simulaatiopohjaista lähestymistapaa, jossa vertaillaan termiinisuojaus-, optiosuojaus- ja dynaamista optiosuojausstrategiaa suojaamattomaan position kanssa. Strategioiden suoriutumista arvioidaan useiden suoritusmittareiden avulla. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään vinous- ja huipukkuuskorjattua Sharpe-lukua johdannaispohjaisten strategioiden riskikorjatun suoriutumisen vertailussa. Tutkimus sisältää myös Brexit-kansanäänestykseen keskittyvän osa-ajanjakson analyysin vuosilta 2016–2020. Tämän tarkoituksena on antaa näkemystä siitä, kuinka strategioiden suhteellinen tehokkuus muuttuu lisääntyneen poliittisen epävarmuuden ja markkinahäiriöiden aikoina.

Empiiriset tulokset osoittavat, että optiopohjaiset strategiat suoriutuivat parhaiten USD- ja JPY-kassavirtojen suojaamisessa, kun taas EUR/GBP-portfolion tulokset vaihtelivat. Termiinisuojausstrategia osoittautui yllättävän tehottomaksi kaikissa portfolioissa, ja huomionarvoista on, että se lisäsi riskiä verrattuna suojaamattomaan positioon EUR/JPY-portfoliossa. Osa-ajanjakson analyysissä havaittiin, että kaikkien valuuttaparien osalta suojausstrategioiden annualisoidut volatiliteetit olivat alhaisempia Brexit-aikakauden aikana verrattuna koko otokseen. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat siihen, että optiopohjainen suojaus on ylivoimainen vaihtoehto aikavälin valuuttariskin hallinnassa. Nämä löydökset haastavat voimakkaasti vallitsevat yritysten suojauskäytännöt ja viittaavat siihen, että yritysten tulisi priorisoida optioiden käyttöä valuuttariskiä hallitessaan.