Väestörakenteen muutosten merkitys Suomen eläkejärjestelmän rahoitukselliselle kestävyydelle

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella väestörakenteen muutosten vaikutuksia Suomen eläkejärjestelmän rahoitukselliseen kestävyyteen. Tutkimuksessa analysoidaan elinajanodotteen kasvun, syntyvyyden laskun ja vanhuushuoltosuhteen kehityksen vaikutuksia eläkemenoihin ja eläkejärjestelmän rahoituspohjaan.

Tutkielma on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään sekundääriaineistoa ajanjaksolta 2000–2024. Aineisto perustuu Tilastokeskuksen, Eläketurvakeskuksen ja Sotkanetin tilastoihin. Menetelminä käytetään kuvailevaa analyysiä, Spearmanin korrelaatiota sekä lineaarista regressioanalyysiä muuttujien välisten yhteyksien tarkastelemiseksi.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että väestön ikääntyminen on keskeinen eläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä heikentävä tekijä. Vanhuushuoltosuhteen kasvu ja elinajanodotteen piteneminen lisäävät eläkemenojen määrää samalla kun työikäisen väestön suhteellinen osuus pienenee. Tämä kehitys heikentää eläkejärjestelmän rahoitustasapainoa, mikä näkyy eläkemenojen nopeampana kasvuna suhteessa työeläkemaksutuloihin. Syntyvyyden laskun vaikutukset ilmenevät erityisesti pitkällä aikavälillä rahoituspohjan heikkenemisenä.

The aim of this bachelor’s thesis is to examine the effects of demographic changes on the financial sustainability of the Finnish pension system. The study focuses on increases in life expectancy, declines in birth rates, and developments in the old-age dependency ratio, as well as their connections to pension expenditures and the funding base.

The study is a quantitative research project utilizing secondary data from the period 2000–2024. The data is based on statistics from Tilastokeskus, Eläketurvakeskus, and Sotkanet. The methods used include descriptive analysis, Spearman’s correlation, and linear regression analysis to examine the relationships between variables.

The results of the study indicate that population ageing is a key factor undermining the financial sustainability of the pension system. The rising old-age dependency ratio and increasing life expectancy increase pension expenditures while the relative share of the working-age population decreases. This trend undermines the financial balance of the pension system, which is reflected in faster growth in pension expenditures relative to earnings-related pension contributions. The effects of the declining birth rate are particularly evident in the long term as a weakening of the financial base.