Balancing sustainability and service : the implementation gap in spare parts logistics

Abstract

The thesis examines the gap between corporate sustainability strategy and operational practice in spare-parts logistics, a setting in which the cost of equipment downtime dwarfs the cost of transport and the usual trade-off between speed, cost and emissions is inverted. The objective was to establish how the strategy-implementation gap manifests at the operational level and what determines whether sustainability targets can be balanced against cost and service-level requirements.

The study followed a qualitative, single-case design. Its data came from an anonymous survey of nineteen operational employees responsible for booking spare-parts shipments in one business unit of an industrial supplier of capital goods and aftermarket parts. The survey combined five-point rating-scale items with open-ended questions and was analysed using descriptive statistics and thematic analysis. The approach was inductive, with the strategy-implementation gap and trade-off theory used as interpretive lenses rather than as tested hypotheses.

The findings reveal a gap with two distinct origins. Awareness of the environmental targets was high, but operational understanding of how to act on them was low. When priorities conflicted, service consistently prevailed and emissions ranked last. On urgent shipments emissions very rarely determined the choice and air freight was the default. Employees were nevertheless willing to select greener options when no downtime was at stake, lead time existed and the customer agreed. The decisive factor was therefore the type of flow rather than employee attitude or information availability. The gap is thus structural rather than attitudinal.

The study extends strategy-implementation and trade-off theory into an understudied operational context and isolates the emergency–planned flow distinction as the condition under which a greener choice becomes feasible. Managerially, it points to defining sustainability in operational terms, verifying genuine urgency at source, enlarging the planned flow and granting employees the information and authority to act.

Tutkielmassa tarkastellaan yritystason kestävyysstrategian ja operatiivisen käytännön välistä kuilua varaosalogistiikassa, jossa seisokkiajan kustannukset ylittävät selvästi kuljetuskustannukset ja tavanomainen nopeuden, kustannusten ja päästöjen välinen tasapaino kääntyy päinvastaiseksi. Tavoitteena oli selvittää, miten strategian toteutuskuilu ilmenee operatiivisella tasolla ja mitkä tekijät määrittävät, voidaanko kestävyystavoitteet sovittaa yhteen kustannus- ja palvelutasovaatimusten kanssa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena yhden tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin anonyymillä kyselyllä, johon vastasi yhdeksäntoista varaosatoimituksista vastaavaa toimihenkilöä pääomahyödykkeiden ja varaosien toimittajan yhdestä liiketoimintayksikössä. Kysely sisälsi sekä asteikko- että avokysymyksiä, ja se analysoitiin induktiivisesti kuvailevan tilastollisen tarkastelun ja teemoittelun avulla.

Tulokset osoittavat, että kuilulla on kaksi erillistä alkuperää. Tietoisuus ympäristötavoitteista oli korkea, mutta operatiivinen ymmärrys siitä, miten tavoitteiden mukaan tulisi toimia, oli vähäistä. Tavoitteiden ollessa ristiriidassa palvelu meni johdonmukaisesti edelle ja päästöt jäivät viimeiseksi. Kiireellisissä toimituksissa päästöt eivät koskaan ratkaisseet valintaa, ja lentorahti oli oletusvaihtoehto. Toimihenkilöt olivat kuitenkin valmiita valitsemaan vähäpäästöisemmän vaihtoehdon, kun seisokkiriskiä ei ollut, toimitusaikaa oli riittävästi ja asiakas hyväksyi sen. Ratkaiseva tekijä oli siten toimitusvirran luonne eikä toimihenkilöiden asenne tai tiedon saatavuus. Kuilu on näin ollen luonteeltaan rakenteellinen eikä asenteellinen.

Tutkielma laajentaa strategian toteutuskuilun ja trade-off-teorian tarkastelua vähän tutkittuun toimintaympäristöön ja erottaa hätä- ja suunnitellun toimitusvirran välisen jaon ehdoksi, jonka vallitessa vihreämpi valinta tulee mahdolliseksi. Liikkeenjohdollisesti tutkimus korostaa kestävyyden määrittelemistä operatiivisin termein, todellisen kiireellisyyden varmistamista jo toimituksen lähteellä, suunnitellun virran osuuden kasvattamista sekä toimihenkilöiden varustamista riittävällä tiedolla ja valtuuksilla toimia.