Tilintarkastuslautakunnan kurinpidollisten seuraamusten ja perustelukäytännön kehitys vuosina 2014-2025

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella tilintarkastuslautakunnan kurinpidollista ratkaisukäytäntöä vuosina 2014–2025. Tutkielmassa selvitettiin, miten seuraamusten kohdentuminen, seuraamusten ankaruus ja päätösten perustelukäytäntö ovat muuttuneet tutkimusajanjaksolla. Tutkielma liittyy vuoden 2014 EU:n tilintarkastusuudistukseen ja sen kansalliseen täytäntöönpanoon, joiden myötä tilintarkastajien julkinen valvonta ja seuraamusjärjestelmä muuttuivat Suomessa. Tutkimusaineisto koostui 234 tilintarkastusvalvonnan kurinpidollisesta päätöksestä. Koko aineiston avulla muodostettiin määrällinen yleiskuva rikkomustyypeistä, seuraamuslajeista ja seuraamusten ajallisesta jakautumisesta. Lisäksi 60 päätöksen tarkoituksenmukaisesti muodostetun osa-aineiston avulla tarkasteltiin päätösten perustelurakennetta ja perustelujen yksityiskohtaisuutta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Laadullista analyysiä tuki koko aineistoon kohdistuva määrällinen kuvailu.

Tulokset osoittivat, että tilintarkastuslautakunnan seuraamuskäytäntö kohdistui erityisesti tilintarkastajan työn luotettavuuden, todennettavuuden ja ammatillisen huolellisuuden kannalta keskeisiin velvollisuuksiin. Keskeisiä rikkomustyyppejä olivat hyvän tilintarkastustavan rikkominen, dokumentointivelvollisuuden rikkominen, laadunvalvontaan liittyvät puutteet, raportointivirheet ja riippumattomuuden rikkominen. Ratkaisukäytännön muutos ei näyttäytynyt yksiselitteisesti seuraamusten ankaroitumisena. Muutos näkyi pikemminkin siinä, että myöhemmässä aineistossa seuraamusasteikkoa käytettiin laajemmin ja seuraamuksen valintaa perusteltiin aiempaa näkyvämmin osana tapauskohtaista harkintaa. Päätösten perusteluissa korostuivat yhä selvemmin tosiseikat, normipohja, normien soveltaminen ja vastuun kohdentaminen. Tutkielma osoitti, että tilintarkastuslautakunnan ratkaisukäytäntö on kehittynyt kohti jäsentyneempää ja yksityiskohtaisempaa perustelutapaa.

The aim of this thesis was to obtain a better understanding of the disciplinary decision-making practice of the Auditing Board in 2014–2025. In addition, the study examined the targeting of sanctions, the severity of sanctions and the reasoning of the decisions. The thesis was connected to the 2014 EU audit reform and its national implementation, through which the public oversight of auditors and the sanction system changed in Finland. The empirical material consisted of 234 disciplinary decisions in audit oversight. The whole material was used to form a quantitative overview of violation types, sanction types and the temporal distribution of sanctions. In addition, the reasoning structure of the decisions and the level of detail in the reasoning were examined with a purposively selected sub-material of 60 decisions. The data were analysed using theory-guided content analysis. The qualitative analysis was supported by quantitative description of the whole material.

The sanctioning practice of the Auditing Board was directed especially at obligations concerning the reliability, verifiability and professional diligence of the auditor’s work. The main violation types were breaches of good auditing practice, breaches of the documentation obligation, deficiencies related to quality control, reporting errors and breaches of independence. The change in the decision-making practice was not only a question of stricter sanctions. The later material showed a broader use of the sanction scale, and the choice of sanction was reasoned more clearly as part of case-specific discretion. Facts, the normative basis, the application of norms and the allocation of responsibility were emphasised in the reasoning of the decisions. The thesis reinforced the view that disciplinary decisions are not only individual sanction decisions but also part of audit oversight and its guiding effect. The decision-making practice of the Auditing Board had developed towards a more structured and detailed reasoning practice.