Biokaasun hyödyntäminen ja käyttökohteet maatiloilla

Abstract

Hankkeessa tarkasteltiin biokaasun tuotannon ja hyödyntämisen mahdollisuuksia maatiloilla Etelä-Savon maakunnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa alueen biokaasuinvestointien tueksi ja aktivoida potentiaalisia toimijoita selvittämään omia mahdollisuuksiaan. Hankkeessa selvitettiin alueen biokaasupotentiaalia, nykyinen tilanne sekä arvioitiin maatilamittakaavan biokaasulaitosten kannattavuutta, biokaasun käyttökohteita ja käyttöönoton esteitä. Maatalouden sivuvirrat, kuten eläinten lanta ja nurmibiomassa, tarjoavat merkittävän mahdollisuuden uusiutuvan energian tuotantoon. Biokaasulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita lämmön- ja sähköntuotannossa sekä liikennepolttoaineena. Samalla biokaasuprosessin mädätysjäännös voidaan hyödyntää kierrätyslannoitteena, mikä edistää ravinteiden kiertoa ja vähentää mineraalilannoitteiden tarvetta. Etelä-Savon maakunnan maatilojen teoreettinen biokaasun tuotantopotentiaali lietelannasta on 73 GWh/v ja tuotantoa voidaan nostaa hyödyntämällä nurmibiomassa. Etelä-Savon maakunnassa ei ole vielä maatilakohtaisia biokaasulaitoksia. Hankkeessa potentiaalisten maatilakohtaisten biokaasulaitosten määräksi arvioitiin n. 10 kpl. Biokaasun maatilakohtaisen tuotannon ja käytön suunnittelussa kannattaa hyödyntää olemassa olevien kohteiden tietoja ja kokemuksia, joita on käsitelty esimerkeissä. Biokaasulaitosesimerkeissä investointituki on ollut ehdoton edellytys investointien toteutumiselle ja lisäksi kaikki sivutuotteet on hyödynnettävä tehokkaasti. Liikennebiokaasun tuotanto tulee keskittymään maatilakokoluokkaa suurempiin tuotantoyksiköihin, jotka voivat olla tilojen yhteisomisteisia. Biokaasuinvestoinneilla voidaan parantaa maatilojen energiaomavaraisuutta, vahvistaa alueen huoltovarmuutta sekä lisätä maaseudun elinvoimaa. Biokaasun hyödyntämisellä on merkittävä potentiaali edistää maatalouden kestävää kehitystä, mutta investointien lisääntyminen edellyttää taloudellisesti kannattavia ratkaisuja, toimivia tukijärjestelmiä sekä riittävää tiedon ja osaamisen saatavuutta maatiloilla.

This project examined the potential for biogas production and utilization on farms in the South Savo region of Finland. The objective was to provide information to support biogas investments and to encourage potential stakeholders to assess their own opportunities. The study evaluated the regional biogas production potential, the current state of biogas development, the economic feasibility of farm-scale biogas plants, potential end uses, and the main barriers to their implementation. Agricultural side streams, such as animal manure and grass, offer significant potential for renewable energy production. Biogas can replace fossil fuels in heat and electricity generation as well as in transport applications. In addition, the digestate produced during the biogas process can be utilized as a recycled fertilizer, promoting nutrient recycling and reducing the need for mineral fertilizers. The theoretical annual biogas production potential from cattle slurry in South Savo is estimated at 73 GWh, and this potential can be increased through the utilization of grass. Currently, there are no farm-scale biogas plants operating in the South Savo region. The project estimated that approximately ten farms in the region have the potential to establish farm-scale biogas plants. Planning of farm-scale biogas production and utilization should build on the knowledge and practical experiences gained from existing reference plants, which are presented as case examples in the report. The case studies indicate that investment support has been a prerequisite for the implementation of biogas projects and that efficient utilization of all by-products is essential for economic viability. The production of transport biomethane is expected to be concentrated in larger units. Biogas investments can improve the energy self-sufficiency of farms, strengthen regional security of energy supply, and enhance the vitality of rural areas. Biogas has considerable potential to promote the sustainable development of agriculture. The wider deployment requires economically viable business models, support schemes, and sufficient access to information and expertise among farmers.