Logistiikkayritysten selviytymisstrategiat muuttuneessa rajatilanteessa
Tikanmäki, Helmi (2026)
Kandidaatintutkielma
2026
School of Business and Management, Kauppatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260906123134
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260906123134
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää ja ymmärtää niitä mekanismeja ja strategisia valintoja, joilla lappeenrantalaiset logistiikka-alan pienet- ja keskisuuret yritykset ovat pyrkineet varmistamaan toimintansa jatkuvuuden muuttuneessa rajatilanteessa. Vuoden 2022 geopoliittisen muutoksen ja sen seurauksena vuoden 2023 lopussa tapahtuneen itärajan sulkeutumisen myötä vakiintuneet kuljetusreitit ja toimitusketjut sortuivat. Tämä loi Kaakkois-Suomen alueelle ennennäkemättömän ulkoisen eli eksogeenisen shokin, joka pakotti yrittäjät sopeuttamaan toimintaansa yhtäkkisessä epävarmuudessa.
Teoreettinen viitekehys muodostui yhdistämällä kirjallisuutta yritystason strategisesta resilienssistä, resurssiriippuvuusteoriasta sekä geopoliittisten riskien hallinnasta. Empiirinen osio toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto kerätiin kahdelta lappeenrantalaiselta logistiikka-alan pk-toimijalta ylimmän johdon teemahaastatteluilla. Aineistonkeruussa hyödynnettiin monimenetelmällistä tapaa, jossa toinen haastattelu tehtiin sähköpostihaastatteluna ja toinen puhelimitse. Kerätty aineisto analysoitiin teoreettisesti ohjatun sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla.
Empiiriset tulokset osoittivat, että yritysten strategiset sopeutumiskeinot ja resilienssin taso ovat suorassa suhteessa yrityksen aiempaan itäriippuvuuden luonteeseen. Välittöminä reaktiivisina kriisinhallintatoimina molemmat yritykset hyödynsivät kulujen hallintaa ja resurssien käytön optimointia. Pitkällä aikavälillä proaktiivisissa strategioissa ilmeni kahta erilaista mallia: operatiivinen puolustautuminen ja dynaaminen monialaisuus. Pienemmän ja epäsuoran idänriippuvuuden yritys suuntasi resurssinsa tasaisen kotimaan kasvun hankintaan. Suuremman ja suoran idänriippuvuuden yritys puolestaan toteutti radikaalimman operatiivisen uudistuksen karsimalla ulkomaiset henkilöstöresurssit ja muuttamalla kalustonsa kotimaan lainsäädäntöön sopivaksi sekä laajentamalla toimintaansa kotimaisen tuontienergian ja -puun kuljetuksiin sekä tietoisesti useille eri toimialoille.
Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä todetaan, että pitkän aikavälin strateginen resilienssi rajaseudun pk-yrityksissä edellyttää johdolta nopeaa operatiivista joustavuutta sekä tietoista riskien hajauttamista useille toisistaan riippumattomille toimialoille. The objective of this thesis was to examine the mechanisms and strategic choices made by small and medium-sized enterprises (SMEs) in the logistics and transport sector in Lappeenranta to ensure business continuity in a changed border situation. Following the geopolitical shift in 2022 and the subsequent closure of the eastern border in late 2023, established cross-border supply chains and market structures collapsed. This generated an unprecedented exogenous shock to the logistics sector in South-East Finland, forcing local SMEs to adapt their operations under sudden uncertainty.
The theoretical framework of the thesis was constructed by integrating literature on firm-level strategic resilience, resource dependence theory, and geopolitical risk management. The empirical section was conducted as a qualitative case study, with primary data collected through two semi-structured thematic interviews with the top management of logistics SMEs based in Lappeenranta. A multi-method approach was utilized in data collection, where one interview was conducted via email and the other via telephone. The gathered data was analyzed using theoretically guided content analysis.
The empirical findings of the study demonstrate that the strategic adaptation mechanisms and the degree of resilience are directly related to the nature of the companies’ prior dependence on transactions from the east. As immediate reactive crisis management measures, both companies utilized strict cost control and resource optimization. In long-term proactive strategies, however, two distinct models were identified: operational defense and dynamic diversification. The company with lower, indirect dependence directed its resources toward steady domestic growth. In contrast, the company with high, direct dependence executed a radical operational restructuring by downsizing non-adaptable foreign personnel resources, converting its fleet to comply with domestic regulations as well as expanding its operations into domestic imported energy and timber transport, and deliberately diversifying across multiple industries.
As the central conclusion of the thesis, it is argued that long-term strategic resilience in border-region SMEs requires rapid operational flexibility from management and a deliberate strategy of risk diversification across multiple independent industries, which protects the organization from individual country-specific geopolitical shocks.
Teoreettinen viitekehys muodostui yhdistämällä kirjallisuutta yritystason strategisesta resilienssistä, resurssiriippuvuusteoriasta sekä geopoliittisten riskien hallinnasta. Empiirinen osio toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto kerätiin kahdelta lappeenrantalaiselta logistiikka-alan pk-toimijalta ylimmän johdon teemahaastatteluilla. Aineistonkeruussa hyödynnettiin monimenetelmällistä tapaa, jossa toinen haastattelu tehtiin sähköpostihaastatteluna ja toinen puhelimitse. Kerätty aineisto analysoitiin teoreettisesti ohjatun sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla.
Empiiriset tulokset osoittivat, että yritysten strategiset sopeutumiskeinot ja resilienssin taso ovat suorassa suhteessa yrityksen aiempaan itäriippuvuuden luonteeseen. Välittöminä reaktiivisina kriisinhallintatoimina molemmat yritykset hyödynsivät kulujen hallintaa ja resurssien käytön optimointia. Pitkällä aikavälillä proaktiivisissa strategioissa ilmeni kahta erilaista mallia: operatiivinen puolustautuminen ja dynaaminen monialaisuus. Pienemmän ja epäsuoran idänriippuvuuden yritys suuntasi resurssinsa tasaisen kotimaan kasvun hankintaan. Suuremman ja suoran idänriippuvuuden yritys puolestaan toteutti radikaalimman operatiivisen uudistuksen karsimalla ulkomaiset henkilöstöresurssit ja muuttamalla kalustonsa kotimaan lainsäädäntöön sopivaksi sekä laajentamalla toimintaansa kotimaisen tuontienergian ja -puun kuljetuksiin sekä tietoisesti useille eri toimialoille.
Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä todetaan, että pitkän aikavälin strateginen resilienssi rajaseudun pk-yrityksissä edellyttää johdolta nopeaa operatiivista joustavuutta sekä tietoista riskien hajauttamista useille toisistaan riippumattomille toimialoille.
The theoretical framework of the thesis was constructed by integrating literature on firm-level strategic resilience, resource dependence theory, and geopolitical risk management. The empirical section was conducted as a qualitative case study, with primary data collected through two semi-structured thematic interviews with the top management of logistics SMEs based in Lappeenranta. A multi-method approach was utilized in data collection, where one interview was conducted via email and the other via telephone. The gathered data was analyzed using theoretically guided content analysis.
The empirical findings of the study demonstrate that the strategic adaptation mechanisms and the degree of resilience are directly related to the nature of the companies’ prior dependence on transactions from the east. As immediate reactive crisis management measures, both companies utilized strict cost control and resource optimization. In long-term proactive strategies, however, two distinct models were identified: operational defense and dynamic diversification. The company with lower, indirect dependence directed its resources toward steady domestic growth. In contrast, the company with high, direct dependence executed a radical operational restructuring by downsizing non-adaptable foreign personnel resources, converting its fleet to comply with domestic regulations as well as expanding its operations into domestic imported energy and timber transport, and deliberately diversifying across multiple industries.
As the central conclusion of the thesis, it is argued that long-term strategic resilience in border-region SMEs requires rapid operational flexibility from management and a deliberate strategy of risk diversification across multiple independent industries, which protects the organization from individual country-specific geopolitical shocks.