Supply chain resilience and risk management in the European battery industry

Abstract

This thesis examines how European battery industry companies manage supply chain risks and which strategies they use to strengthen supply chain resilience. The study uses qualitative deductive content analysis to examine the annual and sustainability reports of ten European companies operating across different parts of the battery value chain.

The analysis is based on supply chain risk management strategies avoidance, postponement, speculation, hedging, control, sharing/transferring and security. Control and hedging are the most prominent strategies, with companies particularly focusing on supplier monitoring, supplier diversification, geographical diversification, localisation and the reduction of dependencies on individual suppliers and regions.

Overall, the findings indicate a shift towards more proactive and resilience-oriented supply chain management, in which companies seek to reduce geopolitical exposure while maintaining greater control and flexibility. However, the continued geographical concentration of critical raw materials limits the extent to which individual companies can eliminate supply chain vulnerabilities.

Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan, miten eurooppalaisen akkuteollisuuden yritykset hallitsevat toimitusketjun riskejä ja mitä strategioita ne käyttävät toimitusketjun resilienssin vahvistamiseksi. Tutkimuksessa toteutettiin kvalitatiivisena deduktiivisena analyysinä, jossa tarkasteltiin kymmenen eurooppalaisen akkuteollisuuden eri osa-alueilla toimivan yrityksen vuosikertomuksia ja vastuullisuusraportteja.

Analyysi perustuu toimitusketjun riskienhallintastrategioihin: välttäminen, lykkääminen, spekulointi, suojaus, valvonta, jakaminen/siirto ja turvallisuus. Valvonta ja suojaus olivat näkyvimmät strategiat ja yritykset keskittyvät erityisesti toimittajien seurantaan, toimittajien monipuolistamiseen, maantieteelliseen monipuolistamiseen, lokalisointiin ja yksittäisten toimittajien ja alueiden riippuvuuden vähentämiseen.

Tulokset osoittavat siirtymistä kohti proaktiivisempaa ja kestävyyteen keskittyvää toimitusketjun hallintaa, jossa yritykset pyrkivät vähentämään geopoliittista altistumista säilyttäen samalla paremman hallinnan ja joustavuuden. Kriittisten raaka-aineiden maantieteellinen keskittyminen kuitenkin rajoittaa sitä, missä määrin yksittäiset yritykset voivat poistaa toimitusketjun haavoittuvuuksia.