Taloudelliset väärinkäytös- ja sisäisen valvonnan riskit nuorten johtamissa suomalaisissa yhdistyksissä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan taloudellisten väärinkäytösten ja sisäisen valvonnan riskejä nuorten johtamissa suomalaisissa yhdistyksissä sekä sitä, miten näitä riskejä hallitaan. Aihe on merkityksellinen, koska suomalainen yhdistyskenttä perustuu laajasti vapaaehtoistyöhön ja pienissä yhdistyksissä vallitseva valvontamuoto on toiminnantarkastus, joka eroaa kansainvälisessä nonprofit-tutkimuksessa tarkastellusta ammattitilintarkastuksesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena monitapaustutkimuksena. Aineisto koostui kolmen pseudonymisoidun tapausyhdistyksen hallinto- ja talousasiakirjoista sekä neljän toimijan teemahaastattelusta, ja se analysoitiin ohjatulla sisällönanalyysillä. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä toimi petoskolmio, jota täydennettiin agenttiteorialla ja sisäisen valvonnan kirjallisuudella. Tapausyhdistykset valittiin siten, että niiden rahoitusmallit ja hallintorakenteet poikkeavat toisistaan. Tulosten perusteella riskit ovat luonteeltaan pääosin rakenteellisia ja liittyvät velvoitteiden laiminlyöntiin ennemmin kuin tahalliseen varojen anastamiseen. Keskeisiä altistavia tekijöitä olivat toimijoiden vuosittainen vaihtuvuus ja perehdytyksen henkilöriippuvuus, taloudellisen vastuun keskittyminen yhdelle henkilölle sekä hallintorakenteiden jälkeenjääneisyys suhteessa toiminnan kasvuun. Muodollinen ja tosiasiallinen valvonta erosivat toisistaan kaikissa tapauksissa: kirjatut kontrollit eivät toteutuneet ilman rakenteellista tukea. Toiminnantarkastuksen riippumattomuus jäi rajalliseksi molemmissa sitä käyttäneissä yhdistyksissä, koska tarkastaja valittiin yhdistyksen lähipiiristä. Ulkopuolisen rahoittajan raportointivaatimukset näyttäytyivät epäsuorana valvontamekanismina. Tutkielma täydentää nonprofit-hallinnon tutkimusta kuvaamalla riskien syntymekanismeja pienissä, vapaaehtoisuuteen ja toiminnantarkastukseen perustuvissa organisaatioissa. Tapausten vähäisen määrän vuoksi tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettäviä.

This thesis examines financial misconduct and internal control risks in Finnish youth-led associations, and how such risks are managed. The topic matters because the Finnish association sector relies heavily on voluntary work, and the prevailing form of oversight in small associations is lay auditing (toiminnantarkastus), which differs from the professional auditing examined in international nonprofit research. The study was conducted as a qualitative multiple case study. The data consisted of administrative and financial documents from three pseudonymised case associations and theme interviews with four actors, analysed using directed content analysis. The fraud triangle served as the theoretical framework, supplemented by agency theory and internal control literature. The cases were selected so that their funding models and governance structures differ from one another. The findings indicate that the risks are primarily structural and relate to the neglect of obligations rather than to intentional misappropriation of funds. The main contributing factors were the annual turnover of actors and the dependence of induction on individuals, the concentration of financial responsibility in one person, and governance structures lagging behind the growth of activity. Formal and actual control diverged in every case: documented controls were not realised without structural support. The independence of lay auditing remained limited in both associations using it, as the auditor was selected from within the association's immediate circle. External funders' reporting requirements appeared to function as an indirect control mechanism. The thesis contributes to nonprofit governance research by describing how risks emerge in small organisations based on voluntary work and lay auditing. Due to the small number of cases, the findings are not statistically generalisable.