EU:n riippuvuus Kiinasta kriittisissä raaka-aineissa
Ponto, Timo (2026)
Kandidaatintutkielma
Ponto, Timo
2026
School of Business and Management, Kauppatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260925129116
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260925129116
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli analysoida Euroopan unionin riippuvuutta Kiinasta kriittisten raaka-aineiden toimitusketjuissa sekä arvioida riippuvuuteen liittyviä geopoliittisia, taloudellisia ja toimitusketjullisia riskejä sekä niiden hallintakeinoja. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena monimenetelmällisellä lähestymistavalla. Aineisto koostui Eurostatin Comext-tietokannan tuonti- ja vientitilastoista sekä EU:n tuottamista tilastoaineistoista, joita analysoitiin StataNow/SE 19.5 -ohjelmistolla. Kvantitatiivinen tarkastelu kohdistui neljään kriittiseen raaka-aineeseen: REE+, magnesiumiin, galliumiin ja luonnon grafiittiin. Laadulliset lähteet, kuten politiikkadokumentit, kansainvälisten organisaatioiden julkaisut ja vertaisarvioidut tutkimukset, täydensivät analyysia ja mahdollistivat EU:n ja Kiinan välisen kauppadynamiikan sekä toimitusketjujen haavoittuvuuksien tulkinnan.
Tulokset osoittivat, että EU:n haavoittuvuus ei rajoitu yksittäisiin materiaaleihin, vaan heijastaa laajempaa rakenteellista epätasapainoa, jossa EU:n rooli painottuu raaka-aineiden tuontiin ja Kiinan rooli jalostukseen ja korkean lisäarvon tuotantoon. Tarkastelluissa materiaaleissa havaittiin samankaltaisia syy–seuraussuhteita ja riskitekijöitä. Lisäksi merkittävä osa EU:ssa louhituista materiaaleista poistuu sisämarkkinoilta jatkojalostettavaksi, mikä vahvistaa ulkoista riippuvuutta. Kiinan vientirajoitukset ja markkinainterventiot korostavat raaka-aineiden strategista merkitystä, ja EU:n rajallinen jalostuskapasiteetti lisää toimitusketjujen haavoittuvuutta, hintojen volatiliteettia sekä epävarmuutta investointien ja pitkän aikavälin suunnittelun näkökulmasta. Tulokset korostavat tarvetta vahvistaa EU:n strategista autonomiaa ja kehittää koordinoituja toimia kriittisten raaka-aineiden toimitusketjujen resilienssin parantamiseksi. The aim of this study was to analyse the European Union’s dependency on China in critical raw material supply chains and to assess the geopolitical, economic, and supply-chain risks associated with this dependency, as well as the strategies for managing them. The research was conducted as a literature review using a mixed-methods approach. The empirical material consisted of import and export statistics from Eurostat’s Comext database and statistical data produced by the EU, which were analysed using StataNow/SE 19.5. The quantitative analysis focused on four critical raw materials: REE+, magnesium, gallium, and natural graphite. Qualitative sources, including policy documents, publications by international organisations, and peer-reviewed research, complemented the analysis and enabled an interpretation of EU–China trade dynamics and supply-chain vulnerabilities.
The results showed that the EU’s vulnerability is not limited to individual materials but reflects a broader structural imbalance in which the Union’s role is concentrated on raw material imports, while China’s role centres on refining and high value-added production. Similar causal mechanisms and risk factors were identified across the examined materials. In addition, a significant share of materials extracted within the EU leaves the internal market for further processing abroad, reinforcing external dependency. China’s export restrictions and market interventions highlight the strategic importance of critical raw materials, while the EU’s limited refining capacity increases supply-chain vulnerability, price volatility, and uncertainty regarding investment and long-term planning. The findings underscore the need to strengthen the EU’s strategic autonomy and to develop coordinated measures to enhance the resilience of critical raw material supply chains.
Tulokset osoittivat, että EU:n haavoittuvuus ei rajoitu yksittäisiin materiaaleihin, vaan heijastaa laajempaa rakenteellista epätasapainoa, jossa EU:n rooli painottuu raaka-aineiden tuontiin ja Kiinan rooli jalostukseen ja korkean lisäarvon tuotantoon. Tarkastelluissa materiaaleissa havaittiin samankaltaisia syy–seuraussuhteita ja riskitekijöitä. Lisäksi merkittävä osa EU:ssa louhituista materiaaleista poistuu sisämarkkinoilta jatkojalostettavaksi, mikä vahvistaa ulkoista riippuvuutta. Kiinan vientirajoitukset ja markkinainterventiot korostavat raaka-aineiden strategista merkitystä, ja EU:n rajallinen jalostuskapasiteetti lisää toimitusketjujen haavoittuvuutta, hintojen volatiliteettia sekä epävarmuutta investointien ja pitkän aikavälin suunnittelun näkökulmasta. Tulokset korostavat tarvetta vahvistaa EU:n strategista autonomiaa ja kehittää koordinoituja toimia kriittisten raaka-aineiden toimitusketjujen resilienssin parantamiseksi.
The results showed that the EU’s vulnerability is not limited to individual materials but reflects a broader structural imbalance in which the Union’s role is concentrated on raw material imports, while China’s role centres on refining and high value-added production. Similar causal mechanisms and risk factors were identified across the examined materials. In addition, a significant share of materials extracted within the EU leaves the internal market for further processing abroad, reinforcing external dependency. China’s export restrictions and market interventions highlight the strategic importance of critical raw materials, while the EU’s limited refining capacity increases supply-chain vulnerability, price volatility, and uncertainty regarding investment and long-term planning. The findings underscore the need to strengthen the EU’s strategic autonomy and to develop coordinated measures to enhance the resilience of critical raw material supply chains.
