Uuden täydennysyhteistyömallin toteuttaminen: vaikutukset toimittajayritykseen

Abstract

Pärjätäkseen nykypäivän kiristyvässä kilpailussa yritysten on kuuluttava kilpailukykyiseen toimitusketjuun ja toimittava yhteistyössä muiden yritysten kanssa. Yksi tunnetuimmista yhteistyömenetelmistä on täydennysyhteistyö, jossa toimittaja vastaa toimitusten suunnittelusta ilman perinteistä tilaus-toimitus-prosessia. Täydennysyhteistyöstä käytetään eri nimityksiä toimialasta ja toimitusketjun portaasta riippuen, mutta yleisellä tasolla on kyse samoista periaatteista: toimittajalla on vastuu varaston täydentämisestä ja sillä on käytössään täydennyspäätöksiin tarvittavaa tietoa.

Työssä tarkastellaan tapausta, jossa toimittaja on ottanut käyttöön uuden täydennysyhteistyöhön liittyvän toimintatavan ja täydennystoimitusten laskentaan käytettävän työkalun. Tavoitteena on selvittää uuden täydennysyhteistyömallin käyttöönoton vaikutukset toimittajan näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksen avulla kartoitetaan täydennystoimitusten suunnitteluun vaikuttavat tekijät. Työssä kuvataan vanha ja uusi täydennysyhteistyömalli ja niitä vertaillaan keskenään. Uuden tyädennysyhteistyömallin vaikutuksia tutkitaan kolmella tasolla: yhteistyön mahdollistajat, suunnittelu ja prosessit sekä suorituskyky.

Tutkimuksen perusteella uuden täydennysyhteistyömallin etuja ovat muun muassa tiedon käsittelyn nopeus ja helppous. Puutteeksi koetaan toimitussuunnitelman muuttamisen hankaluus työkalussa. Vaikka lähes kaikkien tutkimusotoksen tuotteiden keskimääräiset varastotasot olivat alentuneet uuden täydennysyhteistyömallin käyttöönoton jälkeen, varastotavoitteiden saavuttaminen ei ollut parantunut. Tuloksiin vaikuttavat useattekijät, joista tärkeimpiä ovat kysynnän vaihtelu ja volyymi sekä varastotavoite. Lisäksi ennustetarkkuus vaikuttaa toimitusten suunnitteluun ja siten varastonsuorituskykyyn.

Nowadays, company's ability to succeed in the competition for market shares is attained through co-operatingwith other companies in the supply chain. One of best-known collaboration method is Vendor-Managed Inventory (VMI). In VMI, instead of making deliveries based on customer orders, the vendor, supplier, takes responsibility to plan the deliveries. There are many terms used to describe the method, but the general principles are the same: the supplier is responsible of planning the deliveries to its customer, and it has access to information that is needed in the decision-making.

A case where a supplier has implemented a new VMI process and a planning tool is discussed. Purpose of the study is to determine the effects of the new VMI model on the supplier. In literature review, the factors affecting on delivery planning are mapped. Then, old and new VMI models are described and compared to each other. The effects of the new model are studied in three levels: enablers of collaboration, collaborative planning and processes, and performance.

According to the results of the study, advantages of the new VMI model include e.g. improved data processing. Also, some disadvantages were reported, such as poor ability to make changes to the delivery plan. Although average inventories of most of the sample products were decreased after implementing the new VMI model, inventory targets were not achieved any better. Changes in several fac-tors have effect in the results, the factors being mainly demand volume and variation and inventory target. Also, forecast accuracy affects the delivery planning, and therefore, the inventory performance.