Ympäristölupien myöntämisperusteiden alueellisten erojen tasoittamismahdollisuudet kuntatasolla eläinsuojien, polttonesteiden jakeluasemien sekä kivenlouhimokokonaisuuksien osalta

Abstract

Diplomityössä on tarkasteltu kunnissa myönnettyjen ympäristölupien myöntämiskriteereitä ja niiden yhtenäistämismahdollisuuksia eläinsuojien, polttonesteiden jakeluasemien sekä kivenlouhimokokonaisuuksien osalta. Työssä tutkittiin ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisialupapäätöksiä viidestä kunnasta. Lupapäätöksissä havaittiin eroja kuntien välillä kaikkien lupakokonaisuuksien osalta. Pääasiassa erot kohdistuivat ympäristölautakunnan antamiin lupamääräyksiin.

Lupien myöntämiskriteereiden yhtenäistäminen kuntatasolla vaatii aikaa ja resursseja, mutta ei ole mahdotonta. Yhtenäistämiskeinoja ovat kunnan sisäinen muistilista, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulinjan tulkitseminen, ympäristönsuojelulain tulkinnan syventämien, alueellisten ympäristökeskusten taitojen hyödyntäminen sekä kuntien välinenyhteistyö. Kutakin yhtenäistämiskeinoa voi käyttää itsenäisenä keinona, mutta tehokkaampi tulos saada yhdistämällä kaikki viisi keinoa. Keinojen yhtenäistäminen on paras toteuttaa kunnan ympäristötarkastajien koulutuksella.

This thesis studies the criteria for granting environmental licences for animal shelters, gas stations and mining sites in municipal communities and the possibilities to combine these criteria among different communities. Thethesis studied licences of the five different municipalities, granted by environmental law (86/2000). Differences occurred in all of the licence areas. Mainly the differences were in the regulations of licences given by the environmental board. There were neither clear differences regionally nor by interest comparisonon the given licences.

Trying to unite the municipal licencegranting procedure takes time and resources but it is not impossible. The ways to unite the procedure are: an internal memory list of municipalities, interpretation of the decisions made by the highest court, deeper understanding of the environmental law, utilization of the knowledge of the regional environmental centres and the cooperation of the communities. It is possible to use any of these ways independently but best result would be received if they are all used together. Uniting these ways is best done by educating the officials.