Elinkaarimallin kokonaistaloudellisuus julkisten tilapalveluiden järjestämisessä

Abstract

Kuntasektorin toimintaympäristön muutostenseurauksena kunnat ovat joutuneet etsimään uusia tapoja järjestää palveluita. Yksi uusista tilapalveluiden toteutusvaihtoehdoista on elinkaarimalli, jossa yksityinen sektori vastaa vähintään hankkeen suunnittelusta, rakentamisesta sekä kiinteistöpalveluista.

Julkisen sektorin hankintoja säätelee hankintalaki, joka velvoittaa hyväksymään tarjouksista sen, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kaupungin näkökulmasta kokonaistaloudellisuuteen vaikuttavat tarjoushinnan lisäksi myös hankintamallien laadullisista eroista, riskien siirrosta sekä yksityisen ja julkisen sektorin välisistä kilpailueroista aiheutuvat taloudelliset vaikutukset.

Tämän diplomityön tavoitteena oli rakentaa toteutusmallien vertailuun laskentamalli, jossa huomioidaan elinkaarikustannusten lisäksi muut kokonaistaloudellisuuteen vaikuttavat elementit. Aiheesta julkaistuin kirjallisuuden perusteella rakennettua teoreettista laskentamallia sovelletaan Espoossa sijaitsevaan elinkaarimallilla toteutettuun tilapalveluhankkeeseen, Kaivomestariin. Vertailua varten rakennettavalla vaihtoehtoisella toteutusmallilla, verrokkilla, kuvataan Kaivomestarin kokonaisuutta vastaavan Espoon kaupungin tavanomaisen tuotannon kustannuksia.

Työn tutkimustulosten perusteella elinkaarimalli näyttää hieman tavanomaista tuotantoa kalliimmalta vaihtoehdolta järjestää tilapalveluita julkiselle sektorille. Toisaalta molemmilla toteutusmalleilla saavutetaan useita sellaisia tekijöitä, joiden taloudellisia vaikutuksia ei ole huomioitu vertailussa. Yleisesti voidaankin todeta toteutusmallien vertailun olevan erittäin vaikeaa ja haastavaa, eikä tulosten perusteella toteutusmalleja voida täysin yksiselitteisesti ja luotettavasti asettaa kokonaistaloudelliseen edullisuusjärjestykseen.

Due to changes in public sector's operating environment municipalities have been forced to look for new procurement methods for organizing their facility services. One of these new alternatives is the PPP, in which private sector is responsible at least for designing, construction and arranging maintenance services for the location.

Public sector's acquisitions are controlled by the act on public procurements that obliges to accept the offer, which is macroeconomically the most profitable or the most low-priced. From municipality's point of view matters effecting macroeconomicality, in additionto price, are financial effects caused by qualitative factors, risk allocation as well competitive neutrality between private and public sector.

The aim of this master's thesis was to build up a model for comparing the procurement models, in which, in addition to life cycle costs, also other elements affecting macroeconomic are being observed. The theoretic model, which was built up with the help of literary, already published on the subject, is being adapted on Kaivomestari, which is a facility service procurement in Espoo and was carried out by the PPP. The PSC, which is a built alternative procurement practise for comparison, reflects costs from Espoo's standard production equivalent to Kaivomestari.

Based on the research results of this master's thesis the PPP seems to be somewhat more expensive alternative, when being compared to usual production, to organize facility services for the public sector. However, with both procurement methods one is able to obtain several factors, whose economical effects are not observed in the calculation. Generally one can say that it is extremely difficult as well as challenging to compare different procurement models, and one is not able to put the procurement models unambigiuously and reliably into macroeconomical order when they are based on the gained results.