Pk-yrityksen johtajan rooli sosiaalisen pääoman rakentajana ja innovaatiotoiminnan edistäjänä

Abstract

Sosiaalinen pääoma on viime aikoina ollut suosittu tutkimusaiheeri tieteenaloilla maailmanlaajuisesti. Tästä huolimatta yritysjohtajien rooliasosiaalisen pääoman rakentajana ja innovaatiotoiminnan edistäjänä on tutkittu melko vähän. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, miten sosiaalinen pääoma mahdollistaa tiedon ja muiden resurssien nopeamman ja paremman saatavuuden. Tämä tapaustutkimus keskittyy yrityksen johtajan rooliin, erityisesti yrittäjänä toimivien pk-yritysten johtajien rooliin. Tavoitteena on kerätä tietoa siitä, miten johtajat ovat kehittäneet ja kokeneet sosiaalisen pääoman. Tavoitteena on myös tutkia kuinka sosiaalinen pääoma on vaikuttanut innovaatiotoimintaan. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kahden pk-yrityksen yrittäjä-johtajan haastatteluihin. Tutkimuksessa havaitaan, että sosiaalinen pääoma on tärkeintä johtajan suhteissa avainasiakkaisiin ja rahoittajiin. Nämä kontaktit ovat elintärkeitä myöskoko yrityksen suoriutumisen kannalta. Johtajan kyky luottaa ja olla luotettu on yksi sosiaalisen pääoman edellytyksistä. Tiivis yhteistyö teknologiainnovaatioiden kehitystyössä ei ole mahdollista ilman hyviä suhteita ja osapuolten keskinäistä luottamusta. Tutkimus myös tuo esiin miten yrityksen alkuvaiheessa johtajanrooli sosiaalisen pääoman rakentajana ja innovaatiotoiminnan edistäjänä on keskeinen.

Social capital has recently been a popular subject for many researchers in different fields of science worldwide. However, there seems to be little research about the business manager's role in creating social capital and in contributing to innovation activity. Previous research have shown that social capital facilitates a quick and better access to knowledge and other resources, which may be beneficial in developing innovations. Thisstudy concentrates on the company manager's role, on the role of small business managers, which in this case, are also entrepreneurs. The aim of the studyis to gather knowledge of how managers have developed and experienced social capital. On the other hand, the objective is also to study how social capital has affected innovation activities. The empirical part of the case-study is based oninterviews of two small business managers, who also are entrepreneurs. It was found that the social capital is most crucial in the relationships between a manager and key-customers, and also between a manager and financiers. Thesetwo connections are the most crucial relationships for successful innovation activity and also vitally important for the company's performance. The manager's ability to trust, and to be trusted, is one of the requirements of social capital. Close co-operation in developing new technology innovations is not possible without good relationships and mutual trust between different participants of the innovation process. The study also points out how in the early stage of a firm's life cycle, the entrepreneur's or manager's role is very central both in creating social capital and in contributing innovation activity.