Pankkitoiminnan riskienhallinta ja riskienhallintaraportointi Puolassa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan julkisesti noteerattujen pankkien riskienhallintaraportoinnin nykykäytäntöä Puolassa. Tutkimus jakaantuu kahteen osaan: Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitellään pankkitoimintaa, pankkitoiminnan riskejä ja riskienhallintaa. Pankkitoiminnan riskejä ovat luotto- ja markkinariskit, lisäksi puhutaan operatiivisista ja ympäristöriskeistä.

Tutkimuksen toisessa osassa selvitetään ja kuvataan sitä, millaista on tutkimuksen kohdeyritysten riskienhallinta ja riskienhallintaraportointi, tutkimuksen tarkoituksena on myös verrata pankkien riskienhallintaraportointia keskenään. Tutkimuksen kohteena on 13 Varsovan pörssissä listattua pankkia. Tutkimusaineistona käytetään näiden pankkien vuoden 2005 vuosikertomuksia.

Kysymyksessä on laadullinen tapaustutkimus, jolle on tyypillistä kuvaileva ja selittävä tutkimusote. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty pattern matchingiä, jonka avulla tutkitaan aineistosta löytyviä riskienhallintaraportoinnin osatekijöitä/indikaattoreita ja verrataan niitä oletettuihin malleihin.

Tutkittujen riskienhallintaraporttien perusteella voidaan todeta, että pankkitoiminnan ydinriskeistä: luotto-, korko-, valuutta- ja likviditeettiriskeistä raportoidaan hyvin. Sen sijaan puutteita löytyy operatiivisten ja ympäristöriskien raportoinnista. Suurin osa pankeista raportoi operatiivisista riskeistä, mutta raportointi on pintapuolista ja analysointi puuttuu. Ympäristöriskeistä raportointi ei ole yleistä.

Raportoinnin laajuus ja informatiivisuus vaihtelevat pankkien kesken: Suuret, kansainväliset pankkikonsernit raportoivat riskeistään laajasti ja informatiivisesti, kun taas pienemmillä, kansallisilla pankeilla raportointi jää usean pankin kohdalla suppeaksi. Syitä raportoinnin eroille on monia: Yksi syistä on IFRS-standardien vakiintumaton käyttö pienimmillä, kansallisilla pankeilla verrattuna kansainvälisiin pankkikonserneihin. Kansainvälisillä pankkikonserneilla on paremmat valmiudet raportoida riskienhallinnastaan verrattuna pienimpiin pankkeihin, jotka julkaisivat tilinpäätöksensä ensimmäistä kertaa IFRS-standardien mukaisesti vuonna 2005.

Yhtenä selittävänä tekijänäraportoinnin eroille voidaan myös mainita omistuspohja: sijoittajainformaation merkitys on korostunut erityisesti organisaatioissa, joissa on laaja, kansainvälinen omistuspohja. Sen sijaan valtio-omisteisessa yrityksessä sijoittajainformaation merkitys on vähäisempi. Myös yrityskulttuuri vaikuttaa siihen, missä laajuudessa, ja mitä tietoa yritys antaa julkisuuteen. Pankit ovat myös tarkkoja maineestaan, mitä tietoa voidaan julkaista ja mitä vaikutuksia tiedon julkaisemisellaon yrityskuvaan. Sen sijaan pankin koolla ei välttämättä ole vaikutusta riskienhallintaraportoinnin laajuuteen ja informatiivisuuteen.

This research is focusing on the current risk management and risk reporting in the Polish banking system. The study is divided to two main parts. In the first phase the banking, risk management and risk reporting procedures are introduced, based on the relevant theoretical framework and expert interviews. In the second phase, the 13 selected Polish banks are put under focus, from risk management and risk reporting point of view. Their annual reports (2005) are compared based on risk indicators.

This is a qualitative case study and the pattern matching is the used analytical method. This approach enables the researcher to describe and compare different elements of riskmanagement reporting by using different indicators.

Based onthe researched risk management reports, it can be concluded that credit, interest, exchange rate and liquidity risks are reported comprehensively, but it seemsthat for the operational and environmental risks is given only a secondary importance. Most of the banks are reporting about their operational risks, but the analytical approach is missing and the conclusions are very general. Reporting ofthe environmental risks seems to be rather unusual.

The international banks are reporting more precisely about their risks, when comparing their reports to the annual analytical products of the smaller banks. One reasonis the unsettled use of IFRS standards for the smaller banks, when for the bigger international banks the reporting in line with IFRS is already a common practice.

Ownership structure seems also to have an impact to therisk reporting. For the international banks, having lot of private owners and investors, the high quality risk reporting has more remarkable meaning than for the state owned banks. It is obvious that for the private owners, a risk report is one important factor when deciding about their investments.

Also business culture is a noticeable factor in the risk reporting, banks are paying attention what kind of information and in which scale they want to reportand what information is considered as a business secret. Banks are also carefulconcerning their reputation, it is precisely estimated what kind of impression the reported information creates about the bank for the public. The size of the bank as such, seems not to be an important factor for the quality of the risk management reports.