Hapettavan BIMODES-mikrobientorjuntamenetelmän vaikutukset paperikoneella
Järveläinen, Juha-Pekka (2007)
Tiivistelmä
Työn kirjallisuusosassa perehdyttiin mikrobien aiheuttamiin ongelmiin paperiteollisuudessa, tarkastellaan hapettavien biosidien toimintamekanismeja ja esitellään hapettava BIMODES-mikrobientorjunta-menetelmä.
Työn kokeellisessa osassa tarkasteltiin BIMODES-mikrobientorjuntamenetelmän toimivuutta kolmella erilaista paperia valmistavalla paperikoneella. Työssä tarkasteltiin menetelmän vaikutusta prosessin kemialliseen tilaan, bakteerimäärityksiin, muiden apukemikaalien annosteluun sekä myös paperin virhe-tasoihin. Lisäksi pyrittiin löytämään tärkeimmät prosessista mitattavat tekijät, joihin menetelmällä on vaikutusta ja jotka ovat tärkeimmät annostelun hallinnan kannalta. Lisäksi pyrittiin määrittämään oikeat ajoparametrit jokaiselle työssä tarkasteltavalle paperikoneelle.
Työn tuloksista kävi ilmi, että tärkein prosessista mitattava suure BIMODES-menetelmän hallinnan kannalta on kokonaisklooripitoisuus. Redox-potentiaalia mittaamalla nähdään muutokset annostelutasoissa, mutta korrelaatio klooripitoisuuden kanssa on kuitenkin riittämätön. Työssä havaittiin, että BIMODES-menetelmällä ei ole suoranaista vaikutusta prosessin pH-arvoihin. Kuitenkin riittämätön annostelu aiheuttaa bakteerikannan kasvua, joka saattaa alentaa varsinkin hylkymassan pH:ta. Muiden prosessin apukemikaalien toimivuudessa ei BIMODES-menetelmän ja kilpailevan menetelmän välille löydetty merkittäviä eroja. Työssä löydettiin jokaiselle kolmelle paperikoneelle ajomalli, jolla pystytään saavuttamaan erittäin alhaiset bakteerimäärät prosessissa.
Työn kokeellisessa osassa tarkasteltiin BIMODES-mikrobientorjuntamenetelmän toimivuutta kolmella erilaista paperia valmistavalla paperikoneella. Työssä tarkasteltiin menetelmän vaikutusta prosessin kemialliseen tilaan, bakteerimäärityksiin, muiden apukemikaalien annosteluun sekä myös paperin virhe-tasoihin. Lisäksi pyrittiin löytämään tärkeimmät prosessista mitattavat tekijät, joihin menetelmällä on vaikutusta ja jotka ovat tärkeimmät annostelun hallinnan kannalta. Lisäksi pyrittiin määrittämään oikeat ajoparametrit jokaiselle työssä tarkasteltavalle paperikoneelle.
Työn tuloksista kävi ilmi, että tärkein prosessista mitattava suure BIMODES-menetelmän hallinnan kannalta on kokonaisklooripitoisuus. Redox-potentiaalia mittaamalla nähdään muutokset annostelutasoissa, mutta korrelaatio klooripitoisuuden kanssa on kuitenkin riittämätön. Työssä havaittiin, että BIMODES-menetelmällä ei ole suoranaista vaikutusta prosessin pH-arvoihin. Kuitenkin riittämätön annostelu aiheuttaa bakteerikannan kasvua, joka saattaa alentaa varsinkin hylkymassan pH:ta. Muiden prosessin apukemikaalien toimivuudessa ei BIMODES-menetelmän ja kilpailevan menetelmän välille löydetty merkittäviä eroja. Työssä löydettiin jokaiselle kolmelle paperikoneelle ajomalli, jolla pystytään saavuttamaan erittäin alhaiset bakteerimäärät prosessissa.