Öljyvahinkojätteiden käsittely alusonnettomuuden jälkeen Kymenlaakson alueen näkökulmasta
Tanskanen, Anna-Liisa; Hupponen, Mari; Horttanainen, Mika; Luoranen, Mika (2007)
Tanskanen, Anna-Liisa
Hupponen, Mari
Horttanainen, Mika
Luoranen, Mika
2007
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, teknillinen tiedekunta, energia- ja ympäristötekniikan osasto
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-214-521-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-214-521-5
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli selvittää Suomenlahden rannalta merkittävän suuruisen alusöljyvahingon jälkeen kerättävän öljyisen jätteen käsittelymahdollisuudet ja -kapasiteetit sekä loppusijoitusmahdollisuudet ja -kapasiteetit Kymenlaakson alueen näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, missä jätteiden käsittely voidaan toteuttaa sekä, miten öljyisiä jätteitä voidaan esikäsitellä välivarastoinnin aikana puhdistuksen ja loppusijoituksen tehostamiseksi. Tutkimuksen kohteena oli sekä rannalta kerättävät kiinteät öljyiset ainekset että öljyinen merivesi.
Työn alussa on perehdytty jätehuoltovastuuseen, eli kenen vastuulla öljyalusonnettomuuksissa syntyvät öljyiset jätteet ovat. Työssä on esitelty lyhyesti öljyvahinkojätteille teknisesti soveltuvien käsittelymenetelmien periaatteet ja menetelmien rajoituksia käsitellä öljyvahinkojätetteitä. Työssä on myös mainittu aiemmin Suomea koskettaneiden tai maailmalla tapahtuneiden alusöljyvahinkojen jätemääriä ja tapauksissa käytettyjä jätteiden käsittelymenetelmiä.
Työ painottuu esittelemään Kymenlaakson alueen laitosten, Riihimäen Ekokem Oy Ab:n ja siirrettävien laitteistojen mahdollisuuksia käsitellä öljyisiä jätteitä. Lisäksi on esitelty öljyisen meriveden käsittelyyn soveltuvia laitoksia Kymenlaakson alueen näkökulmasta.
Tietoja on kerätty puhelimitse ja sähköpostitse yritysten edustajilta vuoden 2007 aikana.
Kymenlaakson alueella voidaan polttaa voimalaitosten leijupedeissä puhtaaseen polttoaineeseen sekoitettuja öljyisiä orgaanisia aineksia ja murskautuvia puhdistustyössä käytettyjä varusteita noin 10 000 t/a, homogenoitua öljyistä orgaanista ainesta voidaan polttaa Leca-soratehtaan rumpu-uunissa noin 1 200 t/a. Alueen polttokapasiteetti kasvaa, kun työn aikana rakenteilla oleva jätteenpolttolaitos valmistuu ja jätettä voidaan polttaa laitoksen arinalla. Haihtuvilla öljy-yhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia voidaan alipainekäsitellä, jos yhdisteet eivät ole haihtuneet jo merellä. Erityisesti öljyiset maaainekset voidaan käsitellä alhaisilla öljypitoisuuksilla (öljypitoisuus noin alle 1-2 %) bitumistabiloimalla, aumakompostoimalla tai pesemällä siirrettävällä pesulaitteistolla.
Kymenlaakson alueelle voidaan tuoda myös alueen ulkopuolelta siirrettäviä laitteistoja.
Siirrettävät termodesorptiolaitteistot on tehty pilaantuneen maa-aineksen ensisijaiseen käsittelyyn, mutta samalla voidaan käsitellä myös muita jätejakeita, joilla on pieni partikkelikoko (alle 5-10 cm). Savaterra Oy:n siirrettävän termodesorptiolaitteiston kapasiteettiarvio on 100 000 t/a. Myös Niska & Nyyssönen Oy:llä on siirrettävä termodesorptiolaitteisto.
Doranova Oy:n siirrettävän pesulaitteiston kapasiteettiarvio on 30 000- 50 000 t/a öljyistä maa-ainesta.
Tutkimuksessa on ollut mukana myös Riihimäen Ekokem Oy Ab:n jätevoimala, jonka kapasiteettiarvio on 40 000-45 000 t/a erityisesti öljyisille orgaanisille aineksille, varusteille ja kuolleille eläimille. Riihimäen Ekokem Oy Ab:n ongelmajätelaitoksen rumpuuuneissa voidaan käsitellä arviolta 80 000-100 000 t/a öljyisiä maa-aineksia eli kiinteitä jätteitä, joiden partikkelikoko on suunnilleen alle 10 cm, ja 20 000 t/a nestemäisiä öljyisiä jätteitä. Työn loppupuolella on esitelty myös öljyisen meriveden käsittelyyn soveltuvia laitoksia ja niiden rajoituksia käsitellä kyseistä jätettä. Kyseisten laitosten kapasiteetit selviävät usein vasta onnettomuuden sattuessa. Kaikkiin annettuihin kapasiteettiarvioihin vaikuttaa merkittävästi jätteen koostumus.
Raportin lopussa on esitelty alustava toimintasuunnitelma öljyvahinkojätteen käsittelemiseksi.
Suunnitelmaan sisältyvät eri jätejakeille laaditut kaaviot, joista voi nähdä muun muassa eri jätekoostumuksille teknisesti soveltuvat käsittelymenetelmät ja käsittelymenetelmiä suorittavat yritykset. Öljyalusonnettomuuden sattuessa soveltuviin yrityksiin tulee ottaa yhteyttä ja selvittää kyseisellä hetkellä vapaana oleva käsittelykapasiteetti.
Raportissa on myös esitelty käsittelykustannuksiin vaikuttavia tekijöitä ja arvioitu aiheutuvia kuljetuskustannuksia.
Saadut tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti Kymenlaakson alueella. Tiedot käsittelymenetelmistä ja niiden rajoitteista ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti. The aim of the study was to ascertain the treatment methods, disposal possibilities and capacities from the point of view of the Kymenlaakso region for oily waste that is collected from the shoreline after a large oil ship accident in the Gulf of Finland. The aim was to establish where the waste could be handled and how the oil spill waste could be processed during intermediate storage to make cleaning and disposal more effective.
The focus of the study was on both solid oily waste from the shoreline and oily sea water.
The beginning of the study focuses on waste disposal responsibility, i.e. whose responsibility the oily waste from a ship accident is. The principles of the technically suitable treatment methods of oil spill waste and limitations of the methods in handling the waste are presented briefly in the study. The volume of waste and the treatment methods applied in previous oil ship accidents that have influenced Finland or happened in the world are also mentioned in the study.
The study introduces companies in the Kymenlaakso region, Ekokem Oy Ab in Riihimäki and mobile treatment plants' possibilities to treat oily waste. Companies that are able to treat oily seawater are also introduced in the study from the point of view of the Kymenlaakso region. The information was collected by telephone and email from the companies' employees in the year 2007.
In the Kymenlaakso region, approximately 10 000 t of oily organic matter and crushable equipment used in cleaning can be burned mixed with normal solid fuel in the fluidized bed furnaces of regional power plants annually. Approximately 1 200 t of homogenized oily organic matter can be burned annually in the rotary kiln of a Leca factory. The region's burning capacity will increase when the municipal solid waste incineration plant that was under construction during the study is ready and the waste can be burned on its grate. Soils polluted with vaporizable compounds can be treated with soil vapour extraction if the compounds have not already evaporated at sea. Especially oily soils with low oil contents (oil content approximately below 1-2%) can be treated by stabilization with bitumen, windrow composting or washing with a mobile washing system.
Mobile treatment plants can be transported to Kymenlaakso also from outside the region.
Mobile thermal desorption plants have been designed for primary treatment of polluted soils, but also other waste with a small particle size (below 5-10 cm) can be treated simultaneously. The estimated capacity of the mobile desorption plant of Savaterra Oy is 100 000 t/a. Niska & Nyyssönen Oy also has a mobile thermal desorption plant. The estimated capacity of the mobile washing system of Doranova Oy is 30 000-50 000 t/a for oily soils.
The incineration plant of Ekokem Oy Ab in Riihimäki was also taken into the study.
The estimated capacity of the plant is 40 000 t/a especially for oily organic matters, equipment and animal remains. The rotary kilns of the hazardous waste treatment plant of Ekokem Oy Ab in Riihimäki can treat approximately 80 000-100 000 t/a of oily soils i.e. solid waste with a particle size approximately below 10 cm, and 20 000 t/a of liquid oily waste. The end of the study also presents companies that are suitable for treating oily seawater and discusses the limitations of companies in handling such waste. The estimated capacity of those companies often becomes clear only when an accident occurs.
All of the estimated capacities are influenced significantly by the composition of the waste.
Finally, the study introduces a preliminary plan of action to process oil spill waste. The plan includes schemes for different waste fractions. The schemes present for example technically suitable treatment methods for different waste compositions and the companies that use those treatment methods. When an oil ship accident takes place, suitable companies must be contacted and capacities vacant at that time must be determined. The study also introduces elements that effect treatment costs and estimated future transportation costs.
The results can be applied especially in the Kymenlaakso region. Information about the treatment methods and the limitations of the methods can be utilised at a national level.
Työn alussa on perehdytty jätehuoltovastuuseen, eli kenen vastuulla öljyalusonnettomuuksissa syntyvät öljyiset jätteet ovat. Työssä on esitelty lyhyesti öljyvahinkojätteille teknisesti soveltuvien käsittelymenetelmien periaatteet ja menetelmien rajoituksia käsitellä öljyvahinkojätetteitä. Työssä on myös mainittu aiemmin Suomea koskettaneiden tai maailmalla tapahtuneiden alusöljyvahinkojen jätemääriä ja tapauksissa käytettyjä jätteiden käsittelymenetelmiä.
Työ painottuu esittelemään Kymenlaakson alueen laitosten, Riihimäen Ekokem Oy Ab:n ja siirrettävien laitteistojen mahdollisuuksia käsitellä öljyisiä jätteitä. Lisäksi on esitelty öljyisen meriveden käsittelyyn soveltuvia laitoksia Kymenlaakson alueen näkökulmasta.
Tietoja on kerätty puhelimitse ja sähköpostitse yritysten edustajilta vuoden 2007 aikana.
Kymenlaakson alueella voidaan polttaa voimalaitosten leijupedeissä puhtaaseen polttoaineeseen sekoitettuja öljyisiä orgaanisia aineksia ja murskautuvia puhdistustyössä käytettyjä varusteita noin 10 000 t/a, homogenoitua öljyistä orgaanista ainesta voidaan polttaa Leca-soratehtaan rumpu-uunissa noin 1 200 t/a. Alueen polttokapasiteetti kasvaa, kun työn aikana rakenteilla oleva jätteenpolttolaitos valmistuu ja jätettä voidaan polttaa laitoksen arinalla. Haihtuvilla öljy-yhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia voidaan alipainekäsitellä, jos yhdisteet eivät ole haihtuneet jo merellä. Erityisesti öljyiset maaainekset voidaan käsitellä alhaisilla öljypitoisuuksilla (öljypitoisuus noin alle 1-2 %) bitumistabiloimalla, aumakompostoimalla tai pesemällä siirrettävällä pesulaitteistolla.
Kymenlaakson alueelle voidaan tuoda myös alueen ulkopuolelta siirrettäviä laitteistoja.
Siirrettävät termodesorptiolaitteistot on tehty pilaantuneen maa-aineksen ensisijaiseen käsittelyyn, mutta samalla voidaan käsitellä myös muita jätejakeita, joilla on pieni partikkelikoko (alle 5-10 cm). Savaterra Oy:n siirrettävän termodesorptiolaitteiston kapasiteettiarvio on 100 000 t/a. Myös Niska & Nyyssönen Oy:llä on siirrettävä termodesorptiolaitteisto.
Doranova Oy:n siirrettävän pesulaitteiston kapasiteettiarvio on 30 000- 50 000 t/a öljyistä maa-ainesta.
Tutkimuksessa on ollut mukana myös Riihimäen Ekokem Oy Ab:n jätevoimala, jonka kapasiteettiarvio on 40 000-45 000 t/a erityisesti öljyisille orgaanisille aineksille, varusteille ja kuolleille eläimille. Riihimäen Ekokem Oy Ab:n ongelmajätelaitoksen rumpuuuneissa voidaan käsitellä arviolta 80 000-100 000 t/a öljyisiä maa-aineksia eli kiinteitä jätteitä, joiden partikkelikoko on suunnilleen alle 10 cm, ja 20 000 t/a nestemäisiä öljyisiä jätteitä. Työn loppupuolella on esitelty myös öljyisen meriveden käsittelyyn soveltuvia laitoksia ja niiden rajoituksia käsitellä kyseistä jätettä. Kyseisten laitosten kapasiteetit selviävät usein vasta onnettomuuden sattuessa. Kaikkiin annettuihin kapasiteettiarvioihin vaikuttaa merkittävästi jätteen koostumus.
Raportin lopussa on esitelty alustava toimintasuunnitelma öljyvahinkojätteen käsittelemiseksi.
Suunnitelmaan sisältyvät eri jätejakeille laaditut kaaviot, joista voi nähdä muun muassa eri jätekoostumuksille teknisesti soveltuvat käsittelymenetelmät ja käsittelymenetelmiä suorittavat yritykset. Öljyalusonnettomuuden sattuessa soveltuviin yrityksiin tulee ottaa yhteyttä ja selvittää kyseisellä hetkellä vapaana oleva käsittelykapasiteetti.
Raportissa on myös esitelty käsittelykustannuksiin vaikuttavia tekijöitä ja arvioitu aiheutuvia kuljetuskustannuksia.
Saadut tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti Kymenlaakson alueella. Tiedot käsittelymenetelmistä ja niiden rajoitteista ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti.
The focus of the study was on both solid oily waste from the shoreline and oily sea water.
The beginning of the study focuses on waste disposal responsibility, i.e. whose responsibility the oily waste from a ship accident is. The principles of the technically suitable treatment methods of oil spill waste and limitations of the methods in handling the waste are presented briefly in the study. The volume of waste and the treatment methods applied in previous oil ship accidents that have influenced Finland or happened in the world are also mentioned in the study.
The study introduces companies in the Kymenlaakso region, Ekokem Oy Ab in Riihimäki and mobile treatment plants' possibilities to treat oily waste. Companies that are able to treat oily seawater are also introduced in the study from the point of view of the Kymenlaakso region. The information was collected by telephone and email from the companies' employees in the year 2007.
In the Kymenlaakso region, approximately 10 000 t of oily organic matter and crushable equipment used in cleaning can be burned mixed with normal solid fuel in the fluidized bed furnaces of regional power plants annually. Approximately 1 200 t of homogenized oily organic matter can be burned annually in the rotary kiln of a Leca factory. The region's burning capacity will increase when the municipal solid waste incineration plant that was under construction during the study is ready and the waste can be burned on its grate. Soils polluted with vaporizable compounds can be treated with soil vapour extraction if the compounds have not already evaporated at sea. Especially oily soils with low oil contents (oil content approximately below 1-2%) can be treated by stabilization with bitumen, windrow composting or washing with a mobile washing system.
Mobile treatment plants can be transported to Kymenlaakso also from outside the region.
Mobile thermal desorption plants have been designed for primary treatment of polluted soils, but also other waste with a small particle size (below 5-10 cm) can be treated simultaneously. The estimated capacity of the mobile desorption plant of Savaterra Oy is 100 000 t/a. Niska & Nyyssönen Oy also has a mobile thermal desorption plant. The estimated capacity of the mobile washing system of Doranova Oy is 30 000-50 000 t/a for oily soils.
The incineration plant of Ekokem Oy Ab in Riihimäki was also taken into the study.
The estimated capacity of the plant is 40 000 t/a especially for oily organic matters, equipment and animal remains. The rotary kilns of the hazardous waste treatment plant of Ekokem Oy Ab in Riihimäki can treat approximately 80 000-100 000 t/a of oily soils i.e. solid waste with a particle size approximately below 10 cm, and 20 000 t/a of liquid oily waste. The end of the study also presents companies that are suitable for treating oily seawater and discusses the limitations of companies in handling such waste. The estimated capacity of those companies often becomes clear only when an accident occurs.
All of the estimated capacities are influenced significantly by the composition of the waste.
Finally, the study introduces a preliminary plan of action to process oil spill waste. The plan includes schemes for different waste fractions. The schemes present for example technically suitable treatment methods for different waste compositions and the companies that use those treatment methods. When an oil ship accident takes place, suitable companies must be contacted and capacities vacant at that time must be determined. The study also introduces elements that effect treatment costs and estimated future transportation costs.
The results can be applied especially in the Kymenlaakso region. Information about the treatment methods and the limitations of the methods can be utilised at a national level.