Liikuntasaumaproblematiikan selvittäminen laivan runkorakenteissa

Abstract

Nykyään laivan kansirakenteet suunnitellaan pääosin kantaviksi rakenteiksi, mikä edellyttää niiltä suurta lujuutta. Jatkuvasti kasvavissa risteilijöissä ja muissa suurissa aluksissa ongelmaksi muodostuu kansirakenteiden suuret jännitykset. Kansirakenteet sijaitsevat kauimpana laivan neutraaliakselilta, jolloin niissä syntyy suuria venymiä. Kansirakenteista pitää näin ollen suunnitella hyvin kestäviä tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi lyhyitä rakenteita. Liikuntasaumojen avulla on 1950 -luvulle asti laivoissa katkaistu pitkät kansirakenteet, mutta hitsausmenetelmien kehittyessä kansirakennukset on tehty yhtenäisiksi kansirakenteiksi. Tämä on tähänastisissa risteilijöissäkin toiminut hyvin, mutta laivojen koon kasvaessa on etsittävä keinoja mahdollisiin runkorakenteiden ja varustelun lujuus- ja väsymisongelmiin. Tavoitteena oli saada aikaan työ, joka olisi hyvä ”työkalu” tuleville tutkimuksille liikuntasaumojen soveltamisessa laivarakenteisiin sekä niihin liittyviin varusteluosiin ja -rakenteisiin.

Työssä tutustutaan kirjallisuustutkimuksen avulla liikuntasaumasovelluksiin ja esitellään sovelluksia eri aloilta. Kirjallisuusosuuden päätteeksi esitellään muutama laivarakennesovellus, joita löytyy hieman vanhemmista laivarakenteista. FE analyysiosuudessa tutkitaan liikuntasauman pohjan muodon vaikutusta pohjan jännitystasoihin ja liikuntasaumojen vaikutusta laivan kansirakenteiden jännitystasoihin kolmella eri liikuntasaumojen lukumäärällä. Lisäksi kansirakenteiden jännitystasoja tutkittiin kolmella kansirakenteen leveydellä.

Esimerkkejä liikuntasaumoista löytyy monelta eri aloilta, joiden ominaisuuksia yhdistelemällä saavutetaan oikea ratkaisu liikuntasaumojen soveltamisessa laivojen kansirakenteisiin. Lisäksi FE -analyysistä voidaan nähdä, että liikuntasaumat laskevat jännitystasoja laivojen kansirakenteissa. Liikuntasaumojen oikea lukumäärä riippuu hyvin paljon siitä, kuinka paljon kansirakenteen jännityksiä halutaan laskea. Liikuntasauman pohjan muotoa on kehitettävä ja se on otettava myös huomioon yhtenä tärkeänä seikkana suunniteltaessa liikuntasaumoja laivojen kansirakenteisiin. Esimerkiksi vahvistelevyillä saadaan jännityksiä laskettua liikuntasauman pohjan läheisyydessä tehokkaasti.

Ship superstructures are currently designed mainly as load-bearing structures. These structures are far from the neutral bending axis of the ship and are therefore subject to high strains and high stresses. As ships increase in size the stresses will also grow. Because of the high stresses, the superstructures have to be designed with very high strength or of short length. One potential solution to reduce the stresses in superstructures is to employ expansion joints. Expansion joins were often used in ship structures up until the 1950´s. As welding procedures developed, deckhouses began to be designed as continuous superstructures. The goal of the work was to create a “tool” for future research of applying expansion joints in ship structures.

In the thesis expansion joint applications are first investigates by means of a literature survey. A few sample applications from different fields are presented in detail. The influence on the expansion joint bottom shape on stress level is studied and the effect of the expansion joints in the stresses in the ship superstructures are examined with FE –analysis. In addition the stress levels were examined in the superstructures with three different superstructure widths.

Expansion join examples can be found from various fields. By examining the properties of many applications, the right solution for using expansion joints in ship structures will be found. FE –analyses show that the expansion joint bottom shape will require further improvement and it is one of the crucial issues in designing expansion joints in ship structures. This study suggests that the addition of a reinforcement plate can result in sufficiently low stresses.