Aineeton pääoma yrityksen arvossa: case Sonera Oyj

Abstract

Tutkielman päätavoitteena oli selvittää miten analyytikot ja yritysjohto arvioivat aineettoman pääoman arvon yrityksen arvossa sekä poikkeavatko arviot toisistaan. Tutkielma jakaantui kahteen osaan. Teoriaosassa muodostettiin kirjallisuustutkimuksen avulla käsitejärjestelmä, minkä avulla aineettoman pääoman osa-aluetta voitiin ymmärtää. Empiirinen osa toteutettiin teemahaastatteluina. Empiirisen tutkimuksen perusteella todettiin, että aineettoman pääoman mittaaminen ja arvottaminen ovat yrityselämässä vielä varhaisessa vaiheessa. Analyytikoilla oli käytettävissään rajallinen määrä tietoa, minkä perusteella aineettoman pääoman arvottaminen yrityskokonaisuudesta irrallisena ei ollut mielekästä. Analyytikot seurasivat asiakaspääoman kehitystä sekä muodostivat subjektiivisen näkemyksen henkisestä pääomasta sekä infrastruktuuripääomasta, mitkä yhdessä tukivat käsitystä yrityksestä kokonaisuutena. Yrityksessä mitattiin ja raportoitiin aineettomasta pääomasta lähinnä asiakaspääoman tekijöitä. Yrityksen näkökulmasta kokonaisvaltaisen aineettoman pääoman mittariston ongelmaksi todettiin, että yleiset mittareille asetetut vaatimukset eivät täyty. Analyytikkojen ja yritysjohdon arviot aineettoman pääoman arvosta eivät poikenneet merkittävästi. Tutkielmassa arvioitiin, että aineettoman pääoman mittaamisen ja ulkoisen raportoinnin yleistyessä, tietämys sekä yrityksessä että sen ulkopuolella kasvaa ja aineettoman pääoman arvottaminen mahdollistuu.

The main objective of the thesis was to study how financial analysts and management assess the value of company’s intellectual capital and to compare their assessments. The study was divided into two parts. In the theoretical part a concept system was created trough a literature review, which helps to understand the area of intellectual capital. The empirical part was carried out by theme interviews. The empirical research showed that the practise of measuring and valuing intellectual capital is still in its early days. The analysts had a limited amount of information about the company’s intellectual capital, hence the valuation of intellectual capital of a company separately from the entity was not sensible. The analysts observed the development of customer capital and formed a subjective perception of human capital and infrastructure capital, which together supported the view of the company as a hole. In the company they measured and reported mostly the elements of customer capital. From the company’s point of view the problem of overall measurement of intellectual capital was that the general measurement requirements were not fulfilled. The analysts’ and management’s assessments of the value of intellectual capital did not differ significantly. It was predicted that when the practise of measuring and reporting intellectual capital becomes more common, in-house and external knowledge will increase and the valuation of intellectual capital will become possible.