JOHTAMISOPIT KUNTAORGANISAATIOSSA – diskursiivinen tutkimus sosiaali- ja terveystoimesta 1980-luvulta 2000-luvulle

Abstract

Julkisen sektorin johtamista on uudistettu viime vuosikymmeninä uuden julkisjohtamisen suuntauksen kautta. Tässä keskeistä ovat olleet markkinamekanismin sekä yksityissektorin johtamisoppien soveltaminen julkiselle sektorille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa johtamisoppien soveltamisesta kuntaorganisaation sosiaalija terveystoimessa. Mielenkiinnon kohteena ovat kysymykset, miten johtamisopit ovat tulleet kuntaorganisaatioon ja miten ne ovat levinneet, rakentuneet sekä rakentaneet kontekstiaan tarkasteluajanjaksolla 1985 - 2007. Tutkimuksen lähestymistapa on diskurssianalyyttinen ja nojaa epistemologialtaan tulkinnallisesta tieteen filosofiasta nousseeseen sosiaaliseen konstruktivismiin.

Oppien leviämistä tarkastellaan tässä tutkimuksessa translaationa, kääntämisprosessina, jossa opin johtoportaaseen tullut ensimmäinen versio tulkitaan ja käännetään organisaation kielelle ja käytännöiksi. Oppien rakentumista kontekstissaan käsitteellistetään sedimentoitumisen käsitteen kautta, mikä auttaa ymmärtämään uusien ja vanhojen oppien elementtien kerrostumista lähes muuttumattomista syvärakenteista nopeasti muuttuviin pintarakenteisiin. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on suomalainen, keskikokoinen kuntaorganisaatio. Aineistona on käytetty kirjallisia dokumentteja ja haastatteluja.

Johtamisoppeja kuntaorganisaatioon välittäviä tahoja ovat olleet konsulttiyritykset, yliopistot, kuntien johtoportaan verkostot, uudet johtajat sekä koulutuspäivät. Organisaation valmius uuden johtamisopin omaksumiseen on yhteydessä organisaatioon, johtoon, tarjolla oleviin oppeihin sekä toimintaympäristöön liittyviin tekijöihin Levitäkseen organisaatiossa oppi tarvitsee johdon tasolta kannattajan, joka markkinoi sitä muulle virkamies- ja luottamushenkilöjohdolle. Kun oppi saavuttaa johdon enemmistön tuen, käynnistyy sen kääntämisprosessi johdon puheesta henkilöstön puheen ja käytäntöjen tasolle.

Uudet johtamisopit kyseenalaistavat vanhoja ”totuuksia” ja samalla ne määrittävät, mikä on tärkeää ja mikä jää huomiotta. Uudet opit eivät syrjäytä kokonaan vanhoja, vaan opit sedimentoituvat: vanhojen oppien diskursiivisia elementtejä jää pois ja uusien oppien elementtejä tulee mukaan johtamispuheeseen. Johtamisopit rakentavat kontekstiaan sekä puheen, käytäntöjen että organisaatiorakenteiden tasolla, mutta joihinkin syvärakenteisiin ne eivät ole pystyneet vaikuttamaan tai vaikuttavat äärimmäisen hitaasti. Asiakaslähtöisyys muun muassa on ollut useimpien johtamisoppien diskursiivinen elementti, mutta se on jäänyt toistuvasti kuntaorganisaation sosiaali- ja terveystoimessa organisaatiolähtöisen palvelujen järjestämistavan ja talouden kautta tapahtuvan tuloksellisuuden arvioinnin varjoon.

Diskurssit muutoksesta ja sen välttämättömyydestä, tehokkuudesta sekä julkisen rinnastaminen yksityiseen näyttäytyivät tässä tutkimuksessa metatason diskursseina, jotka oikeuttavat yksityiseltä sektorilta lähtöisin olevien johtamisdiskurssien soveltamisen muutoksen ja tehokkuuden aikaansaamiseksi julkiselle sektorille. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen tuloksellisuuden ja tehokkuuden arviointi on kapeutunut liikkeenjohdon peruslähtökohdista nousevaksi talouden kautta tapahtuvaksi arvioinniksi. Tässä julkisen toiminnan omiin arvolähtökohtiin ja teoriataustaan pohjautuvien toiminnan tulosten ja saavutettujen hyvinvointivaikutusten arviointi sekä näistä kertovien mittarien kehittäminen yhdessä talouden mittarien kanssa on marginaaliin jäänyttä, mutta nousevaa puhetta.

Management in the public sector has been reformed in the past decades through the trend of the New Public Management. The main features in the reforms have been the introduction of a market mechanism and private sector management ideas into the public sector. The purpose of this study is to create new knowledge on the application of management ideas in municipal organizations and more specifically in the spheres of social and health care. Of interest are the questions of how management ideas have been introduced to municipal organization and how they have spread, been reconstructed and constructed their context during 1985-2007. The research approach is discourse analytical and is based on social constructionism founded on interpretative, hermeneutic tradition.

This study examines the spreading of management ideas through a process called translation. The first versions of management ideas adopted by managers are interpreted and translated within the context into the language and practices of the organization. The reconstruction of management ideas within the context has been conceptualized by the concept of sedimentation, which helps to realize how elements of new and old management ideas become layered, from almost unchangeable deep-seated levels to quickly changing upper levels. The collected data includes written documents and interviews in a Finnish, middle-sized municipal organization.

Managerial ideas have spread to municipal organizations through consultants, universities, networks of municipal managers, incoming managers and training. The introduction of managerial ideas to organizational discourse is connected with factors related to the organization, management, context and management ideas available.New managerial ideas question the old ”truths”, and at the same time, they define what is important and what is ignored. New management ideas do not replace the old ones, but sediment: discursive elements of old management ideas are eliminated and new elements are introduced into managerial discourse. Managerial ideas construct their context at the levels of speech, practices and organizational structures, but have not been able to influence some deep-seated levels, or they affect such levels extremely slowly. Customer orientation, among others, has been a discursive element of many managerial ideas, but has repeatedly remained in the shadow of the organization-oriented way to provide services and efficiency measurements limited to economic aspects.

Discourse on change and its necessity, effectiveness and the equation of the public sector with the private one appeared as metadiscourse, which legitimized the application of managerial ideas developed in the private sector to the public sector in order to achieve change and effectiveness. The assessment of effectiveness and efficiency in municipal social and health care has narrowed down to assessment with economic indicators based on the principles of business administration. The assessment and development of indicators of effectiveness and effects on welfare which stem from the principles of the public sector itself, which would be used along with economic indicators, have remained marginal, but are now an emerging topic in discourse.