Maalaa omasi - Kuvataide psykologisen omistajuuden tarpeiden ilmentajänä

Abstract

Tässä pro gradu – tutkielmassa tutkin kuvataiteen ja kuvataiteellisten menetelmien käyttöä organisaatioissa psykologisen omistajuuden tarpeiden ilmentäjänä. Tarkoituksenani on kuroa umpeen aukkoa tutkimuksen ja käytännön välillä mitä tulee kuvataiteen käyttöön organisaatioissa. Tavoitteena on selvittää, mitä lisäarvoa kuvataiteen käyttö tuo organisaatioille ja miten se ilmentää psykologista omistajuutta. Tutkimus on laadullista ja aineistona ovat strukturoimattomat haastattelut, jotka on analysoitu diskurssinanalyysillä. Haastatteluaineisosta löysin eritasoisia diskursseja. Päädiskurssi näkymättömästä näkyväksi ilmentää psykologiseen omistajuuteen motivoivista tarpeista stimuluksen tarvetta, tilan diskurssi ilmentää kodin tarvetta ja identiteetin diskurssi ilmentää identiteetin tarvetta. Tilan ja identiteetin diskurssit menevät osittain päällekkäin. Kuvataideteokset ilmentävät psykologisen omistajuuden motivaatiotarpeista erityisesti stimulusta. Ne toimivat stimuluksena tuomalla psykologista läheisyyttä organisaatioihin. Kuvataiteen käytöllä organisaatioissa saadaan näkymättömästä näkyväksi psykologiseen omistajuuteen motivoivia tarpeita. Kuvataideteokset tuovat psykologista läheisyyttä ja stimuloivat näihin liittyviä merkityksellisiä asioita. Kuvataide on esteettinen käytännön työkalu organisaatiokäyttäytymisen kehittämiseksi, tunnejohtamiseen fuusioissa ja henkilöstön sitouttamisee

This study examines the use of visual arts and visual arts based methods in organisations and hoe they express the need for psychological ownership. The work aims to bridge the gap between research and practice as regards visual arts in organisations. A further objective is to assess the added value created by use of visual arts and examine how visual arts express psychological ownership. The research is qualitative in nature and uses non-structured interviews for empirical data collection. The interview data are analysed with discourse analysis. Different levels of discourse are ascertained in the interviews. The discourse from invisible to visible reveals the need for a stimulus to motivate psychological ownership. The discourse of space expresses the need for home. The discourse of identity expresses the need for identity. Visual art artefacts provide a concrete stimulus for psychological ownership and their presence brings psychological nearness to the organisation. The outcomes of the study draw attention to the importance of making psychological ownership needs visible; a task that can be achieved through visual arts. The visual arts serve as an aesthetic tool in order to develop organizational behaviour, emotion based management and commitment of personnel.