Passiivisesta sähkönkuluttajasta aktiiviseksi energiakansalaiseksi? Aurinkopaneelien yhteistilaus ja -rakentaminen Etelä-Karjalassa
Grönberg, Iiro (2014)
Grönberg, Iiro
2014
Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Etelä-Karjala-instituutti
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-265-567-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-265-567-7
Tiivistelmä
Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ihmiskunnan on siirryttävä fossiilisista polttoaineista
uusiutuviin energialähteisiin. Teknologian nopean kehityksen seurauksena myös
kotitaloudet voivat investoida pienen kokoluokan uusiutuvaan energiantuotantoon.
Energian mikrotuotannon murrokseen kytkeytyy vahvasti käsite energy citizenship,
joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa energiakansalaisuutta – tai yksilön tasolla energiakansalaista.
Energiakansalaisuus kytkeytyy osaksi teoriaa, jossa uudenlainen kuluttamisen
ja tietoisuuden kulttuuri nivoutuvat toisiinsa hajasijoitettujen energiaratkaisujen
mukana. Investoimalla omaan mikrovoimalaan ihmiset sitoutuvat uusiutuvaan
energiaan sekä taloudellisesti että psykologisesti. Etäluettavien mittarien avulla omaa
energiantuotantoa ja -kulutusta on mahdollista seurata lähes reaaliajassa. Jatkuvan monitoroinnin
ansiosta pientuottajien tietoisuus energiasta oletusarvoisesti kasvaa, kun
kontakti energiaan ja sen tuotantoon on luonteeltaan jatkuvaa. Tällä saattaa olla ilmastonmuutoksen
kannalta suotuisia sosiopsykologisia, jopa kulutuskäyttäytymistä muovaavia,
vaikutuksia.
Alkuvuodesta 2013 Etelä-Karjalassa käynnistyi hanke, jossa 21 taloutta tilasi aurinkopaneelit
suoraan Saksasta. Yhteistilaus oli kaupallisista toimijoista riippumaton yksityishenkilöiden
ideoima hanke, joka pyrki hyödyntämään paikallisia voimavaroja hankkeen edetessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia energiakansalaisuuteen
liittyviä vaikutuksia omakohtainen energiainvestointi on aiheuttanut tuoreissa
mikrotuottajatalouksissa. Tutkimuksessa tarkastellaan yhteisöllisen energiaprojektin
etenemistä ja paikallisen energiayhtiön roolia osana hanketta. Lisäksi tutkimuksessa
sivutaan kansallista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Menetelmänä on puolistrukturoitu
teemahaastattelu, jolla on kartoitettu projektijohdon, paikallisen energiayhtiön ja mikrotuottajien
näkemyksiä. Kahdentoista haastattelun aineistoa on analysoitu pääasiallisesti
kvalitatiivisella sisällönanalyysillä.
Haastatteluaineisto antaa selkeitä viitteitä, että energian mikrotuottajissa on lauennut
eriasteisia energiakansalaisuuden impulsseja. Monet ovat alkaneet seurata aktiivisesti
kodin energiantuotantoa ja -kulutusta, joka on johtanut tietoisuuden kasvuun. Lisäksi
ihmiset ovat alkaneet ajoittaa kodin toimintoja oman energiantuotannon mukaan. Merkittävin
löydös on, että aurinkopaneelien hankkiminen on synnyttänyt kipinän kodin
energiankäytön laajempaan rationalisointiin. Tutkimuksen perusteella yhteistilaamisen
ja -rakentamisen kaltaisilla yhteisöllisillä energiahankkeilla on positiivinen vaikutus
paitsi hiilitaseeseen myös kuluttajien energia-asenteisiin. Omakohtaisen investoinnin
tekeminen ja itse rakentaminen sitouttavat ihmiset energiaprojektiin, joka puolestaan
parantaa energiakansalaisuuden muodostumisen potentiaalia. Aurinkopaneelit eivät yksin ratkaise ilmastonmuutosta, mutta hajasijoitetulla energian
mikrotuotannolla on kuitenkin potentiaalia toimia osana ratkaisua, erityisesti sen kuluttaja-
tuottajaan ulottuvan vaikutuksen takia. Kahtiajako hajautetun ja keskitetyn energiantuotannon
välillä on epätarkoituksenmukainen, sillä molempia tarvitaan. Sen sijaan, että
edistäisimme joitakin yksittäisiä uusiutuvan energian muotoja, voisimme luoda otolliset
olosuhteet kaikenlaisten energiaratkaisujen ja -kokoonpanojen menestykselle.
uusiutuviin energialähteisiin. Teknologian nopean kehityksen seurauksena myös
kotitaloudet voivat investoida pienen kokoluokan uusiutuvaan energiantuotantoon.
Energian mikrotuotannon murrokseen kytkeytyy vahvasti käsite energy citizenship,
joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa energiakansalaisuutta – tai yksilön tasolla energiakansalaista.
Energiakansalaisuus kytkeytyy osaksi teoriaa, jossa uudenlainen kuluttamisen
ja tietoisuuden kulttuuri nivoutuvat toisiinsa hajasijoitettujen energiaratkaisujen
mukana. Investoimalla omaan mikrovoimalaan ihmiset sitoutuvat uusiutuvaan
energiaan sekä taloudellisesti että psykologisesti. Etäluettavien mittarien avulla omaa
energiantuotantoa ja -kulutusta on mahdollista seurata lähes reaaliajassa. Jatkuvan monitoroinnin
ansiosta pientuottajien tietoisuus energiasta oletusarvoisesti kasvaa, kun
kontakti energiaan ja sen tuotantoon on luonteeltaan jatkuvaa. Tällä saattaa olla ilmastonmuutoksen
kannalta suotuisia sosiopsykologisia, jopa kulutuskäyttäytymistä muovaavia,
vaikutuksia.
Alkuvuodesta 2013 Etelä-Karjalassa käynnistyi hanke, jossa 21 taloutta tilasi aurinkopaneelit
suoraan Saksasta. Yhteistilaus oli kaupallisista toimijoista riippumaton yksityishenkilöiden
ideoima hanke, joka pyrki hyödyntämään paikallisia voimavaroja hankkeen edetessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia energiakansalaisuuteen
liittyviä vaikutuksia omakohtainen energiainvestointi on aiheuttanut tuoreissa
mikrotuottajatalouksissa. Tutkimuksessa tarkastellaan yhteisöllisen energiaprojektin
etenemistä ja paikallisen energiayhtiön roolia osana hanketta. Lisäksi tutkimuksessa
sivutaan kansallista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Menetelmänä on puolistrukturoitu
teemahaastattelu, jolla on kartoitettu projektijohdon, paikallisen energiayhtiön ja mikrotuottajien
näkemyksiä. Kahdentoista haastattelun aineistoa on analysoitu pääasiallisesti
kvalitatiivisella sisällönanalyysillä.
Haastatteluaineisto antaa selkeitä viitteitä, että energian mikrotuottajissa on lauennut
eriasteisia energiakansalaisuuden impulsseja. Monet ovat alkaneet seurata aktiivisesti
kodin energiantuotantoa ja -kulutusta, joka on johtanut tietoisuuden kasvuun. Lisäksi
ihmiset ovat alkaneet ajoittaa kodin toimintoja oman energiantuotannon mukaan. Merkittävin
löydös on, että aurinkopaneelien hankkiminen on synnyttänyt kipinän kodin
energiankäytön laajempaan rationalisointiin. Tutkimuksen perusteella yhteistilaamisen
ja -rakentamisen kaltaisilla yhteisöllisillä energiahankkeilla on positiivinen vaikutus
paitsi hiilitaseeseen myös kuluttajien energia-asenteisiin. Omakohtaisen investoinnin
tekeminen ja itse rakentaminen sitouttavat ihmiset energiaprojektiin, joka puolestaan
parantaa energiakansalaisuuden muodostumisen potentiaalia. Aurinkopaneelit eivät yksin ratkaise ilmastonmuutosta, mutta hajasijoitetulla energian
mikrotuotannolla on kuitenkin potentiaalia toimia osana ratkaisua, erityisesti sen kuluttaja-
tuottajaan ulottuvan vaikutuksen takia. Kahtiajako hajautetun ja keskitetyn energiantuotannon
välillä on epätarkoituksenmukainen, sillä molempia tarvitaan. Sen sijaan, että
edistäisimme joitakin yksittäisiä uusiutuvan energian muotoja, voisimme luoda otolliset
olosuhteet kaikenlaisten energiaratkaisujen ja -kokoonpanojen menestykselle.