Elinkaarihankkeen rakennusliikeriskit
Suhonen, Jyrki (2014)
Diplomityö
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014071432467
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014071432467
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Elinkaaren palvelumallit ovat suosittuja julkisten palveluiden hankintamuotoja Iso-Britanniassa. PPP–malli on yksi monista julkisten palvelujen kumppanuusmalleista, josta on tullut joissakin kunnissa yhä suositumpi hankintamalli myös Suomessa. Tämä on seurausta kuntien tiukasta taloustilanteesta, jossa PPP–hankkeen katsotaan mahdollistavan julkisen sektorin investoinnit joutumatta leikkaamaan muita pakollisia hankintoja. Kuitenkin koko elinkaaren kattavat palvelutarjonnan hankintamallit ovat vielä melko uusia malleja ja meillä on tarve löytää toimivia sopimusmalleja ja käytäntöjä, jotta hankkeista saadaan rakennusliikettä kiinnostavia liiketoimintamalleja.
Ulkomailla elinkaarihankkeista on tehty monia tutkimuksia ja konsultit ovat kääntäneet niitä omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Kuitenkin Suomen lainsäädäntö on erilainen julkisten palveluiden tuottamisessa, erityisesti lakisääteisissä terveydenhuoltopalveluissa, vesi- ja jätevesihuollossa, vankeinhoidossa, ja niin edelleen. Tästä näkökulmasta ulkomailla tehdyt tutkimukset eivät sellaisenaan sovi Suomeen käytettäviksi. Esimerkiksi tutkimuksissa esitetään, että elinkaarihankkeet tuottavat pitkän aikavälin kassavirtaan, mutta tämä etu koskee vain rahoittaja ja kiinteistöpalvelu yrityksiä - ei rakennusyritystä. Tutkimuksissa mainitaan myös muista elinkaarihankkeiden mahdollisuuksista, jotka jäävät kuitenkin rakennusliikkeen näkökulmasta epäselviksi.
Perinteisiin rakennuttamisen malleihin verrattuna elinkaarihankkeiden sopimusmenettelyt ovat monimutkaisempia sekä aikaa vievempiä ja sopijaosapuolten yhteistyö elinkaarihankkeissa on välttämätöntä. Käytännössä elinkaarihankkeiden riskienjako nähdään julkisen sektorin ja yksityisen sektorin välillä yksipuoliseksi. Jotta elinkaarimalli yleistyisi Suomessa, niin elinkaarisopimuksen riskienjaosta on tehtävä tasapuolinen ja käyttäjä pitää saada myös riskejä kantamaan.
Tässä työssä keskitytään arvioimaan elinkaarimallien keskeisiä menestystekijöitä ja riskitekijöitä ja löytää mahdollisia tapoja tehdä hankintaprosessista helppoa ja sujuvaa. Samalla yritetään selvittää, miten elinkaarihankkeesta saadaan rakennusliikkeen kannalta menestyvää liiketoimintaa.
Johtopäätökset perustuvat aikaisempiin tutkimuksiin ja empiiriseen tapaustutkimukseen. Työssä arvioidaan niitä seikkoja, jotka vaikuttavat yksityisen sektorin tarjouspäätökseen. Arvioinnissa erotetaan toisistaan kolme erillistä riskitekijää; tarjouksen tekemisen riskit, rakennushankkeen riskit ja elinkaaren aikaiset riskit. Työssä todetaan, että aikaisemmat tutkimukset ovat riittämättömiä rakennusliikkeen riskien arvioimiseen. Abstract:
Life cycle service models are popular to the UK Government’s procurement of public services. PPP is one of those many public service delivery types of public-private partnership which has become more popular pro-curement model in Finland, as well. This is a consequence of tight municipal budgets in which the PPP-project helps public sector to invest without to worry about cutting assets from other obligatory expenses. However, the life cycle service model is still rather new and there is a lack of good practices which helps the projects to succeed.
There are many studies of PPP contracts abroad and consultants have translated them for their own purposes. However, the Finnish legislation is different in particular for the provision of public services like national health care, water supply and waste water treatment, prison administration, and so on. From this point of view, foreign studies cannot draw direct conclusion that the model also works here in Finland. For example, studies refer to the PPP–project will generate long-term cash flow, but this advantage applies only to financier and real estate service firms – not a Construction Company. There is lot of other advantages of public sector point of view as well but to the private sector the advantages is often unclear.
Compared to traditionally procured real-estate investment the contract procedure has become much more complicated and time consuming and the degree of collaboration has become essential in life-cycle service models. In practice, there is fundamental conflict in risk sharing interest between public sector and Construction Company. There is a need to make agreement more even-handed and fairly to get procurement model more popular in Finland, and the end-user should also get to carry the risks.
This paper will concentrate in typical success and risk factors in life cycle models (PPP/PFI) and possible ways of making the process more easy and fluent, and try to find out how Construction Company could make suc-cessful business through PPP/PFI model. Conclusion based on the previous studies and the empirical case stud-ies. This paper posits the model of how private sector bidders decide whether to bid for contracts; a distinction is drawn between three separate risk assessments; the risk of bidding, the risk of the construction project and the risk of life cycle costs. The paper concludes that the former studies are not sufficient to estimate private sector’s risks.
Elinkaaren palvelumallit ovat suosittuja julkisten palveluiden hankintamuotoja Iso-Britanniassa. PPP–malli on yksi monista julkisten palvelujen kumppanuusmalleista, josta on tullut joissakin kunnissa yhä suositumpi hankintamalli myös Suomessa. Tämä on seurausta kuntien tiukasta taloustilanteesta, jossa PPP–hankkeen katsotaan mahdollistavan julkisen sektorin investoinnit joutumatta leikkaamaan muita pakollisia hankintoja. Kuitenkin koko elinkaaren kattavat palvelutarjonnan hankintamallit ovat vielä melko uusia malleja ja meillä on tarve löytää toimivia sopimusmalleja ja käytäntöjä, jotta hankkeista saadaan rakennusliikettä kiinnostavia liiketoimintamalleja.
Ulkomailla elinkaarihankkeista on tehty monia tutkimuksia ja konsultit ovat kääntäneet niitä omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Kuitenkin Suomen lainsäädäntö on erilainen julkisten palveluiden tuottamisessa, erityisesti lakisääteisissä terveydenhuoltopalveluissa, vesi- ja jätevesihuollossa, vankeinhoidossa, ja niin edelleen. Tästä näkökulmasta ulkomailla tehdyt tutkimukset eivät sellaisenaan sovi Suomeen käytettäviksi. Esimerkiksi tutkimuksissa esitetään, että elinkaarihankkeet tuottavat pitkän aikavälin kassavirtaan, mutta tämä etu koskee vain rahoittaja ja kiinteistöpalvelu yrityksiä - ei rakennusyritystä. Tutkimuksissa mainitaan myös muista elinkaarihankkeiden mahdollisuuksista, jotka jäävät kuitenkin rakennusliikkeen näkökulmasta epäselviksi.
Perinteisiin rakennuttamisen malleihin verrattuna elinkaarihankkeiden sopimusmenettelyt ovat monimutkaisempia sekä aikaa vievempiä ja sopijaosapuolten yhteistyö elinkaarihankkeissa on välttämätöntä. Käytännössä elinkaarihankkeiden riskienjako nähdään julkisen sektorin ja yksityisen sektorin välillä yksipuoliseksi. Jotta elinkaarimalli yleistyisi Suomessa, niin elinkaarisopimuksen riskienjaosta on tehtävä tasapuolinen ja käyttäjä pitää saada myös riskejä kantamaan.
Tässä työssä keskitytään arvioimaan elinkaarimallien keskeisiä menestystekijöitä ja riskitekijöitä ja löytää mahdollisia tapoja tehdä hankintaprosessista helppoa ja sujuvaa. Samalla yritetään selvittää, miten elinkaarihankkeesta saadaan rakennusliikkeen kannalta menestyvää liiketoimintaa.
Johtopäätökset perustuvat aikaisempiin tutkimuksiin ja empiiriseen tapaustutkimukseen. Työssä arvioidaan niitä seikkoja, jotka vaikuttavat yksityisen sektorin tarjouspäätökseen. Arvioinnissa erotetaan toisistaan kolme erillistä riskitekijää; tarjouksen tekemisen riskit, rakennushankkeen riskit ja elinkaaren aikaiset riskit. Työssä todetaan, että aikaisemmat tutkimukset ovat riittämättömiä rakennusliikkeen riskien arvioimiseen.
Life cycle service models are popular to the UK Government’s procurement of public services. PPP is one of those many public service delivery types of public-private partnership which has become more popular pro-curement model in Finland, as well. This is a consequence of tight municipal budgets in which the PPP-project helps public sector to invest without to worry about cutting assets from other obligatory expenses. However, the life cycle service model is still rather new and there is a lack of good practices which helps the projects to succeed.
There are many studies of PPP contracts abroad and consultants have translated them for their own purposes. However, the Finnish legislation is different in particular for the provision of public services like national health care, water supply and waste water treatment, prison administration, and so on. From this point of view, foreign studies cannot draw direct conclusion that the model also works here in Finland. For example, studies refer to the PPP–project will generate long-term cash flow, but this advantage applies only to financier and real estate service firms – not a Construction Company. There is lot of other advantages of public sector point of view as well but to the private sector the advantages is often unclear.
Compared to traditionally procured real-estate investment the contract procedure has become much more complicated and time consuming and the degree of collaboration has become essential in life-cycle service models. In practice, there is fundamental conflict in risk sharing interest between public sector and Construction Company. There is a need to make agreement more even-handed and fairly to get procurement model more popular in Finland, and the end-user should also get to carry the risks.
This paper will concentrate in typical success and risk factors in life cycle models (PPP/PFI) and possible ways of making the process more easy and fluent, and try to find out how Construction Company could make suc-cessful business through PPP/PFI model. Conclusion based on the previous studies and the empirical case stud-ies. This paper posits the model of how private sector bidders decide whether to bid for contracts; a distinction is drawn between three separate risk assessments; the risk of bidding, the risk of the construction project and the risk of life cycle costs. The paper concludes that the former studies are not sufficient to estimate private sector’s risks.